Vauvan saaminen muuttaa elämän niin monella tasolla. No, se muuttaa koko elämän. Entisessä elämässäni olin kova nukkumaan. Pystyin helposti nukkumaan kellon ympäri, ja viikonloppuisin heräsin yleensä noin 11 aikaan. Nykyisessä elämässäni olen yleensä jo yhdeksän aikaan aamulla vaunulenkillä, arkisin ja pyhinä. Enpä olisi koskaan uskonut. Samoin iltaa kohden yleensä piristyin ja saatoin valvoa yöllä kahteen saakka, joskus jopa tiskasin tiskejä puolen yön jälkeen. Nyt olen jo kymmenen aikaa illalla rättiväsynyt. Illan virkusta ja aamun torkusta on tullutkin aamun virkku ja illan torkku.
Luulen, että siinä vaiheessa, kun minun on taas mahdollista nukkua niin pitkään kuin haluan, en enää pysty nukkumaan kellon ympäri. Siinä vaiheessa rytmini lienee jo muuttunut niin, etten enää tarvitse niin paljoa untoa enkä edes pysty nukkumaan yhteentoista saakka.
Niinpä niin, ei aika mennyt koskaan palaa. Mutta ei se haittaa. Sillä elämä ennen vauvaa, oliko se edes elämää?
lauantai 25. syyskuuta 2010
torstai 23. syyskuuta 2010
3 kk kohdalla helpottaa...yeah, right!
Kaikki aina sanovat, että kun vauva täyttää kolme kuukautta, kaikki alkaa helpottaa. Itkut loppuvat, mahavaivat loppuvat, ja kaikki on auvoisempaa. Keskustelimme tästä asiasta kaverini kanssa, jolla on jonkin verran vanhempi vauva kuin meillä, ja päädyimme siihen, että paskanmarjat se mitään helpota. Jos jokin asia helpottaakin, niin aina tulee uusia ongelmatilanteita, että ei kerkeä tulemaan tunnetta, että nyt tämä on helppoa. Meillä päivastoin tuntui kolmen kk:n kohdalla, että vaikeammaksi vain menee. Tai ensin tuntui helpottavan, mutta sitten meni taas vaikeaksi.
Tämä vauvanhoito on siitä jännää puuhaa, että välillä tulee niitä fiiliksiä, että nythän tämä alkaa sujua, ja olet vihdoin saanut vauvan rytmistä kiinni. Tätä ei kuitenkaan kestä kauaa, vaan vähän ajan kuluttua olet jälleen pihalla kuin lumiukko. Kaikkialla neuvotaan, että kannattaa luoda kunnon rytmi, jonka mukaan eletään, mutta kun vauvan luontainen rytmi tuntuu muuttuvan koko ajan. Jos joku hetki tietty rytmi passaakin, niin kohta on vauva itkemässä, että et kai sinä vaan meinaa minua nyt syöttää tai että ei suinkaan me nyt nukuta, vaan leikitään.
Meillä oli alkuviikko suoraan sanoen yhtä helvettiä. Minä olin tosi väsynyt ja hermot kireällä flunssan takia, ja vauvankin rytmit menivät siinä rytäkässä ihan sekaisin. Kamalaa huutoahan se oli. Tuntui oikeasti, että mitenkähän tästä vauva-ajasta selviää hengissä. Nyt olen jo parantumassa ja ollaan taas saatu omasta rytmistä kiinni. Tämän kaiken keskellä hoksasin, että vauvame ei enää halua nukkua päiväunia sisällä. Yhtenä päivänä yritin nukuttaa häntä tunnin verran sisällä, aivan kamalan huudon kera. Kaksi kertaa nukahti, mutta aina vain heräsi sitten. Luovutin lopulta, menimme syömään, ja siihen syliin sitten muistaakseni nukahti. Nyt olen nukuttanut kaikki päiväunet ulkona, ja hienosti on mennyt. Nukkuu jopa pitempään kuin pelkkiä puolituntisia, tosin joudun välillä käymään hytkyttelemässä vaunuja pitkänkin tovin, ennen kuin hän on taas syvässä unessa. Mietin vähän, että mitenkähän tuo talvella onnistuu pakkasissa, mutta mietitään sitä sitten. Ja ne unimieltymykset on varmaan ennen talven tuloa kerinneet jo monta kertaa muuttua.
Toinen juttu, minkä huomasin, että iltaiset maratonimetykset ovat tulleet tiensä päähän. Minä olen vaan yrittänyt syöttää lasta, ja kitinän ja thöpöttelyjen kanssa on saattanut mennä parikin tuntia, ennen kuin hän on rauhoittunut rinnalle syömään ja unta keräämään. Nyt vasta tajusin, että hän ei varmaan enää tarvitse illalla niin pitkää syömäsessiota, vaan taitaakin tarvita pienen leikkihetken ennen yösyöntiä...on tämä sellaista jatkuva opettelua tämä vauvanhoito.
Tämä vauvanhoito on siitä jännää puuhaa, että välillä tulee niitä fiiliksiä, että nythän tämä alkaa sujua, ja olet vihdoin saanut vauvan rytmistä kiinni. Tätä ei kuitenkaan kestä kauaa, vaan vähän ajan kuluttua olet jälleen pihalla kuin lumiukko. Kaikkialla neuvotaan, että kannattaa luoda kunnon rytmi, jonka mukaan eletään, mutta kun vauvan luontainen rytmi tuntuu muuttuvan koko ajan. Jos joku hetki tietty rytmi passaakin, niin kohta on vauva itkemässä, että et kai sinä vaan meinaa minua nyt syöttää tai että ei suinkaan me nyt nukuta, vaan leikitään.
Meillä oli alkuviikko suoraan sanoen yhtä helvettiä. Minä olin tosi väsynyt ja hermot kireällä flunssan takia, ja vauvankin rytmit menivät siinä rytäkässä ihan sekaisin. Kamalaa huutoahan se oli. Tuntui oikeasti, että mitenkähän tästä vauva-ajasta selviää hengissä. Nyt olen jo parantumassa ja ollaan taas saatu omasta rytmistä kiinni. Tämän kaiken keskellä hoksasin, että vauvame ei enää halua nukkua päiväunia sisällä. Yhtenä päivänä yritin nukuttaa häntä tunnin verran sisällä, aivan kamalan huudon kera. Kaksi kertaa nukahti, mutta aina vain heräsi sitten. Luovutin lopulta, menimme syömään, ja siihen syliin sitten muistaakseni nukahti. Nyt olen nukuttanut kaikki päiväunet ulkona, ja hienosti on mennyt. Nukkuu jopa pitempään kuin pelkkiä puolituntisia, tosin joudun välillä käymään hytkyttelemässä vaunuja pitkänkin tovin, ennen kuin hän on taas syvässä unessa. Mietin vähän, että mitenkähän tuo talvella onnistuu pakkasissa, mutta mietitään sitä sitten. Ja ne unimieltymykset on varmaan ennen talven tuloa kerinneet jo monta kertaa muuttua.
Toinen juttu, minkä huomasin, että iltaiset maratonimetykset ovat tulleet tiensä päähän. Minä olen vaan yrittänyt syöttää lasta, ja kitinän ja thöpöttelyjen kanssa on saattanut mennä parikin tuntia, ennen kuin hän on rauhoittunut rinnalle syömään ja unta keräämään. Nyt vasta tajusin, että hän ei varmaan enää tarvitse illalla niin pitkää syömäsessiota, vaan taitaakin tarvita pienen leikkihetken ennen yösyöntiä...on tämä sellaista jatkuva opettelua tämä vauvanhoito.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Flunssaa ja hääpäivän juhlintaa
Olen ollut puoli viikkoa flunssassa ja kuumeessakin. Onneksi mieheni pystyi ottamaan töistä vapaata ja hoitamaan enemmän tyttöämme. Olen nimittäin ollut ihan reporankana. Nyt sitten perheen pienimmälläkin nenu tuhisee, toivotavasti hänelle ei kovin pahaa flunssaa tule.
Yöt ovat edelleen olleet levottomia, nyt ollaan kokeiltu vaihteeksi unipussia. Kapaloon verrattuna ei eroa levottomuuteen. Paitsi, että typykkä nukkuu nyt kamalan leveästi. On ollut kyllä rankkaa, kun on ollut kipeänä eikä ole voinut nukkua kunnolla. Usein tyttö on vielä niin levoton, että joudun pitämään koko ajan kättä hänen päällään. Ja kitinä alkaa heti, jos vähänkin vaihdan asentoa. Yhtenä yönä koitettiin laittaa pinnasänkyyn nukkumaan, ei onnistunut...
Tänään oli 1. hääpäivämme. Suunnittelimme jossain vaiheessa, että menisimme kahdestaan ulos syömään, ja kakun tekoakin suunnittelin. No, käytännön toteutus oli, että söimme aamupalaksi munia ja pekonia ja pskastepullat. Mutta tuleehan noita hääpäiviä vielä. Tuntuu uskomattomalta, että vuosi sitten ei vielä tiedetty typykän tulosta mitään ja nyt 1. hääpäivää vietettiin jo kolmestaan. Maailman paras hääpäivälahja!
Yöt ovat edelleen olleet levottomia, nyt ollaan kokeiltu vaihteeksi unipussia. Kapaloon verrattuna ei eroa levottomuuteen. Paitsi, että typykkä nukkuu nyt kamalan leveästi. On ollut kyllä rankkaa, kun on ollut kipeänä eikä ole voinut nukkua kunnolla. Usein tyttö on vielä niin levoton, että joudun pitämään koko ajan kättä hänen päällään. Ja kitinä alkaa heti, jos vähänkin vaihdan asentoa. Yhtenä yönä koitettiin laittaa pinnasänkyyn nukkumaan, ei onnistunut...
Tänään oli 1. hääpäivämme. Suunnittelimme jossain vaiheessa, että menisimme kahdestaan ulos syömään, ja kakun tekoakin suunnittelin. No, käytännön toteutus oli, että söimme aamupalaksi munia ja pekonia ja pskastepullat. Mutta tuleehan noita hääpäiviä vielä. Tuntuu uskomattomalta, että vuosi sitten ei vielä tiedetty typykän tulosta mitään ja nyt 1. hääpäivää vietettiin jo kolmestaan. Maailman paras hääpäivälahja!
tiistai 14. syyskuuta 2010
Neuvolassa
Kävimme viime viikolla neuvolassa, ja käynnistä jäi vähän paha mieli. Tyttömme säikähti neuvolassa jotain, ja huusi kuin palosireeni koko ajan. Luulen, ettemme antaneet hänelle tarpeeksi aikaa ottaa tilannetta haltuun, vaan rupesimme heti neuvolaan saavuttuamme ottamaan häneltä vaatteita pois ja laitoimme heti hänet mittausta varten pöydälle.
No, hoitaja ei ollut meidän oma hoitajamme, ja ärsytti todella, kun tämä hoitaja kauhisteli niin lapsemme itkua ja säälitteli, että kuinka jaksamme noin itkevän vauvan kanssa. Vaikka selitimme, ettei hän normaalisti näin itke.
Lääkäri taas puhui potaskaa, ja sanoi, että nykyään suositellaan täysimetystä 4 kk. Kun sanoin, että aion täysimettää 6 kk, hän sanoi, että voihsn niinkin tehdä...aivan kuin olisi typerää täysimettää se 6 kk, joka on siis oikea suositus. Eipä siinä mitään, kun tietää, miten asiat ovat, mutta on myös sellaisia ihmisiä, jotka uskovat kritisoimatta terveydenhuoltohenkilöstön puheisiin. Kuten ystäväni, joka sanoi, että olisi halunnut jatkaa täysimetystä, mutta neuvolan kehoituksesta aloitti kiinteät vauvan ollessa 4 kk. Kyseinen ystäväni on vielä itsekin hoitoalslls, mutta ehkäpä juuri siksi uskoi hoitajan neuvon...?!
Neuvolakäynnin päätteeksi annettiin rokotukset, enkä ole koskaan nähnyt lastamme yhtä hysteerisenä. Aivan kamalaa katsottavaa. No, rokotusten seurauksena meillä kipuiltiin useampi päivä. Oli kuumetta, ilmavaivoja, itkuisuutta...kyllä pisti vihaksi, mutta jospa niillä vältettäisiin tulevat itkut.
Pari viikkoa sitten kirjoitin, että yöt ovat olleet rauhattomia. Sitä ne ovat edelleen, harmi kyllä. Aloitin tänään uudelleen Cuplatonit, sillä ilmavaivoja tuntuu olevan. Pidetään peukkuja pystyssä, jospa kohta taas nukuttaisiin hyvin.
No, hoitaja ei ollut meidän oma hoitajamme, ja ärsytti todella, kun tämä hoitaja kauhisteli niin lapsemme itkua ja säälitteli, että kuinka jaksamme noin itkevän vauvan kanssa. Vaikka selitimme, ettei hän normaalisti näin itke.
Lääkäri taas puhui potaskaa, ja sanoi, että nykyään suositellaan täysimetystä 4 kk. Kun sanoin, että aion täysimettää 6 kk, hän sanoi, että voihsn niinkin tehdä...aivan kuin olisi typerää täysimettää se 6 kk, joka on siis oikea suositus. Eipä siinä mitään, kun tietää, miten asiat ovat, mutta on myös sellaisia ihmisiä, jotka uskovat kritisoimatta terveydenhuoltohenkilöstön puheisiin. Kuten ystäväni, joka sanoi, että olisi halunnut jatkaa täysimetystä, mutta neuvolan kehoituksesta aloitti kiinteät vauvan ollessa 4 kk. Kyseinen ystäväni on vielä itsekin hoitoalslls, mutta ehkäpä juuri siksi uskoi hoitajan neuvon...?!
Neuvolakäynnin päätteeksi annettiin rokotukset, enkä ole koskaan nähnyt lastamme yhtä hysteerisenä. Aivan kamalaa katsottavaa. No, rokotusten seurauksena meillä kipuiltiin useampi päivä. Oli kuumetta, ilmavaivoja, itkuisuutta...kyllä pisti vihaksi, mutta jospa niillä vältettäisiin tulevat itkut.
Pari viikkoa sitten kirjoitin, että yöt ovat olleet rauhattomia. Sitä ne ovat edelleen, harmi kyllä. Aloitin tänään uudelleen Cuplatonit, sillä ilmavaivoja tuntuu olevan. Pidetään peukkuja pystyssä, jospa kohta taas nukuttaisiin hyvin.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Perhosen siivin - opas vuorovaikutustanssiin
Lainasin kirjastosta mielenkiintoisen kirjasen, Tuija Jouhkin kirjoittaman Perhosen siivin - opas vuorovaikutustanssiin. Kirjasessa esitellään vauvan kanssa tehtävä tanssi, jossa on muutama liike. Tanssi siis ei vie paljon aikaa, vain muutaman minuutin kahdesti päivässä.
"Vuorovaikutustanssi lähtee ajatuksesta, että vauvan liikkeet ja ajatus ovat yhtä. Vauvan liikkeet ovat vielä hapuilevia ja jäsentymättömiä, mutta toistuvalla liikesarjalla jäsennetään liikkeitä ja vauvan ajattelua. Opittuaan liikkeet vauva alkaa viedä aikuista tanssiin. Vuoropuhelu syntyy, kun aikuinen seuraa ja on vauvan vietävänä."
Tanssin voi aloittaa vauvan ollessa kaksikuukautinen, mutta me aloitimme vasta reilu viikko sitten vauvan ollessa kolmekuukautinen, koska en tiennyt aiemmin tästä tanssista. Vielä ei ole meidän vauva ruvennut johtamaan tanssia, mutta tanssi on silti mukava hetki meille molemmille.
Lisäys 4.10.2010: Vauvelimme otti jonkin aikaa sitten ohjat tanssissa. On mahtavaa seurata, miten hän nauttii tanssista ja leveä hymy tulee kasvoille, kun laitan peukalot hänen kämmeniinsä. Kovasti hän myös jokeltee tanssin aikana. Kerran hän kesken aamupesun otti käsistäni kiinni ja sittenhän me tanssittiin :) Suosittelen tanssia kaikille!
"Vuorovaikutustanssi lähtee ajatuksesta, että vauvan liikkeet ja ajatus ovat yhtä. Vauvan liikkeet ovat vielä hapuilevia ja jäsentymättömiä, mutta toistuvalla liikesarjalla jäsennetään liikkeitä ja vauvan ajattelua. Opittuaan liikkeet vauva alkaa viedä aikuista tanssiin. Vuoropuhelu syntyy, kun aikuinen seuraa ja on vauvan vietävänä."
Tanssin voi aloittaa vauvan ollessa kaksikuukautinen, mutta me aloitimme vasta reilu viikko sitten vauvan ollessa kolmekuukautinen, koska en tiennyt aiemmin tästä tanssista. Vielä ei ole meidän vauva ruvennut johtamaan tanssia, mutta tanssi on silti mukava hetki meille molemmille.
Lisäys 4.10.2010: Vauvelimme otti jonkin aikaa sitten ohjat tanssissa. On mahtavaa seurata, miten hän nauttii tanssista ja leveä hymy tulee kasvoille, kun laitan peukalot hänen kämmeniinsä. Kovasti hän myös jokeltee tanssin aikana. Kerran hän kesken aamupesun otti käsistäni kiinni ja sittenhän me tanssittiin :) Suosittelen tanssia kaikille!
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Unettomat päivät, valvotut yöt
Meillä on nyt kolme yötä nukuttu tosi huonosti. Päiväunetkaan eivät ole yhtään pidentyneet, joten luulisi lapsen olevan sippipoikki, äiti ainakin on. Luulen, että nyt on menossa tiheän imun kausi tai sitten typykkä ei saa tarpeeksi maitoa, koska maidontulo on kyllä vähentynyt, kun olen syöttänyt useamman kerran samasta rinnasta. Täytynee kokeilla nyt syöttää joka kerta eri rinnasta, jospa se auttaisi. Pakko ajatella niin, että tämä on vaan jotain väliaikaista hämminkiä, ei tätä valvomista muuten jaksa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
