Kävimme viime viikolla neuvolassa, ja käynnistä jäi vähän paha mieli. Tyttömme säikähti neuvolassa jotain, ja huusi kuin palosireeni koko ajan. Luulen, ettemme antaneet hänelle tarpeeksi aikaa ottaa tilannetta haltuun, vaan rupesimme heti neuvolaan saavuttuamme ottamaan häneltä vaatteita pois ja laitoimme heti hänet mittausta varten pöydälle.
No, hoitaja ei ollut meidän oma hoitajamme, ja ärsytti todella, kun tämä hoitaja kauhisteli niin lapsemme itkua ja säälitteli, että kuinka jaksamme noin itkevän vauvan kanssa. Vaikka selitimme, ettei hän normaalisti näin itke.
Lääkäri taas puhui potaskaa, ja sanoi, että nykyään suositellaan täysimetystä 4 kk. Kun sanoin, että aion täysimettää 6 kk, hän sanoi, että voihsn niinkin tehdä...aivan kuin olisi typerää täysimettää se 6 kk, joka on siis oikea suositus. Eipä siinä mitään, kun tietää, miten asiat ovat, mutta on myös sellaisia ihmisiä, jotka uskovat kritisoimatta terveydenhuoltohenkilöstön puheisiin. Kuten ystäväni, joka sanoi, että olisi halunnut jatkaa täysimetystä, mutta neuvolan kehoituksesta aloitti kiinteät vauvan ollessa 4 kk. Kyseinen ystäväni on vielä itsekin hoitoalslls, mutta ehkäpä juuri siksi uskoi hoitajan neuvon...?!
Neuvolakäynnin päätteeksi annettiin rokotukset, enkä ole koskaan nähnyt lastamme yhtä hysteerisenä. Aivan kamalaa katsottavaa. No, rokotusten seurauksena meillä kipuiltiin useampi päivä. Oli kuumetta, ilmavaivoja, itkuisuutta...kyllä pisti vihaksi, mutta jospa niillä vältettäisiin tulevat itkut.
Pari viikkoa sitten kirjoitin, että yöt ovat olleet rauhattomia. Sitä ne ovat edelleen, harmi kyllä. Aloitin tänään uudelleen Cuplatonit, sillä ilmavaivoja tuntuu olevan. Pidetään peukkuja pystyssä, jospa kohta taas nukuttaisiin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti