Vauvan saaminen muuttaa elämän niin monella tasolla. No, se muuttaa koko elämän. Entisessä elämässäni olin kova nukkumaan. Pystyin helposti nukkumaan kellon ympäri, ja viikonloppuisin heräsin yleensä noin 11 aikaan. Nykyisessä elämässäni olen yleensä jo yhdeksän aikaan aamulla vaunulenkillä, arkisin ja pyhinä. Enpä olisi koskaan uskonut. Samoin iltaa kohden yleensä piristyin ja saatoin valvoa yöllä kahteen saakka, joskus jopa tiskasin tiskejä puolen yön jälkeen. Nyt olen jo kymmenen aikaa illalla rättiväsynyt. Illan virkusta ja aamun torkusta on tullutkin aamun virkku ja illan torkku.
Luulen, että siinä vaiheessa, kun minun on taas mahdollista nukkua niin pitkään kuin haluan, en enää pysty nukkumaan kellon ympäri. Siinä vaiheessa rytmini lienee jo muuttunut niin, etten enää tarvitse niin paljoa untoa enkä edes pysty nukkumaan yhteentoista saakka.
Niinpä niin, ei aika mennyt koskaan palaa. Mutta ei se haittaa. Sillä elämä ennen vauvaa, oliko se edes elämää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti