Talvivarustelua

Talven tultua teimme pari hankintaa, eli ostimme lämpöpussin vaunuihin sekä kaukaloon, kumpikin olivat noin 50 euron hintaisia.

Vaunuihin ostimme jääkarhupussin, jota on monissa keskusteluissa kehuttu. Itse kiinnostuin pussista lähinnä siksi, että sen mainostettiin vähentävän pukemiseen liittyvää itkurumbaa, koska lapselle ei tarvitse laittaa niin paljon vaatetta päälle kuin normaalisti. Paksuuden vuoksi pussi on erinomainen talvivaunuiluun. Kokeilimme pussia viikon-pari eikä se kyllä merkittävästi helpottanut uloslähtöä. Lapselle piti kuitenkin laittaa reippaasti vaatetta alle ainakin 10-15 asteen pakkasessa, ja itse olen pitänyt tuota 15 astetta pakkasrajana ulkona nukuttamiselle toppapuvunkin kera. Kuitenkin pussin kanssakin on päälle laitettava haalaria, tumppua, villasukkaa, kypärämyssyä, pipoa jne, joten meillä on kyllä ihan kunnon huutokonsertteja koettu pussinkin kera. Että se siitä "saat lapsen pussiin ilman itkun itkua" -höpötyksestä. Lisäksi raivoaminen jatkui vaunuissa, kun lapsi piti vielä laittaa turvavöihin (vaunun vyöt laitetaan pussissa olevista rei'istä läpi).

Ihmettelimme, kun päiväunet muuttuivat yhtäkkiä kamalan lyhyiksi, eikä lasta saanut millään rauhoitettua uudelleen uneen, kun hän heräsi. Unet kestivät noin 30-40 minuuttia. Sitten kerran huomasin, että lapsi pälyili pussissa pelokkaasti ympärilleen, pussin suu kun piti kiristää aika tiukkaan, ettei kylmää ilmaa pääse kaula-aukosta läpi. Vaihdoimme sitten takaisin vaunun kantokoppaan, ja avot, tyttö nukkua tuhilasti kaksi tuntia heräämättä kertaakaan. Se siitä jääkarhupussista. No, pussin pitäisi mennä parivuotiaaksi asti, joten ehkäpä sitä voi käyttää sitten myöhemmin esim. rattaissa jalkojen lämmittäjänä.

Jääkarhupussia kätevämpi oli ostamamme kaukalopussi, joka meillä on Wallaboo-merkkinen. Siinäkin kyllä markkinointityypit ovat vähän liioitelleet, sillä pussin mainostetaan menevän vuoden ikäiseksi asti. Meidän sirolle puolivuotiaalle pussi on juuri sopiva, joten tuskinpa vuoden ikään asti menee. Pussi oli silti hyvä hankinta, sillä kun olimme autoreissussa, tytön sai laitettua kaukaloon kevymmällä vaatetuksella ja kaukalossa oli mukava leikkiä, kun ei ollut niin paljon vaatetta. Tauot huoltiksellakin sujuivat hyvin, kun ei tarvinnut käydä läpi kamalaa riisumis- ja pukemisrumbaa. Pelkästään tuon kahden päivän reissun vuoksi kaukalopussi oli loistava hankinta, mutta on pussia toki tullut myöhemminkin käytettyä, lähinnä jokaviikkoisella mummulareissulla.

Kaikki tiet vievät unikouluun

No niin, tähän on tultu. Jollei tyttömme nukkuminen korjaannu, menemme tammikuussa ensi- ja turvakodin unikouluun. Onneksemme neuvolantätimme oli sitä mieltä, että meillä on kaikki edellytykset tuolle unikoululle. Itsellä on vähän sekalaiset fiilikset, toisaalta on helpottunut olo, toisaalta surullinen ja pettynytkin siitä, ettei itse pysty asiaa ratkaisemaan. Mutta kun tämä mahdollisuus annetaan meille, niin aion käyttää sen hyväksi. Ehkäpä jo kuukauden päästä meillä nukutaan hyvin...

Pakkasta

Nyt ne ovat sitten saapuneet, kauhulla ja pelolla odotetut pakkaset. Lapsi on pakko nukuttaa sisällä. Itkua, huutoa ja hampaidenkiristelyä. Voi kun nämä pakkaset loppuisivat pian...

Se on muuten jännä, miten elämä pyörii koko ajan nukkumisen ympärillä. On pyörinyt jo puoli vuotta. Välillä mietin, että saankohan enää koskaan nukkua kokonaisia öitä. Oppiikohan tuo lapsi koskaan nukkumaan. Ja sitten mietin, että saakohan lapseni pahojakin traumoja siitä, että äiti on koko ajan väsynyt ja pahalla tuulella. Kai tämä koko vauvavuosi menee ihan sumussa, muistaakohan tästä jälkikäteen edes mitään. Mutta ehkä siksi niitä lapsia tehdäänkin lisää, kun ei jälkikäteen muisteta millaista helvettiä tämä arki on välillä...

Unohtakaa unikoulut!

Meillä on noudatettu parisen viikkoa Pantleyn uniohjelmaa ja tuloksena on se, että yöllä herätään tunnin välin, välillä ollaan hereillä pitempiäkin aikoja. Päiväunille mennään kamalan huudon saattelemana ja nukutaan nekin tosi huonosti. Äiti on uskomattoman uupunut. Niin uupunut, että nukahtaminen on jo vaikeaa eikä näin ollen päiväunista tule mitään, vaikka joku muu lasta hoitaisikin. En olisi aikaisemmin ikinä muuten uskonut, että kukaan ihminen voisi selvitä näin pitkään näin lyhyillä yöunilla, mutta näköjään se onnistuu.

Joten neuvoni kaikille on, että unohtakaa ne hiivatin unikoulut ja kärsikää. Tilanne voi nimittäin muuttua huonompaankin suuntaan unikoulun serauksena.

Raportoin tuonnempana lisää tästä meidän unikoulusta, kunhan olen saanut kerättyä tarpeeksi voimia ja ehkä jopa hieman nukuttua.

The best plan is no plan at all

Kun olin raskaana, suunnittelin synnyttäväni "luomuna" ilman kipulääkkeitä. Synnytyksessä kivut olivat niin kovat, että olin valmis ottamaan vastaan kaiken saatavilla olevan kivunlievityksen, ja otinkin ilokaasua ja epiduraalin. Enlä katunut päätöstäni yhtään!

Sairaalassa puhuimme mieheni kanssa, että emme missään nimessä uskaltaisi ottaa tyttöämme viereemme nukkumaan. Heti ensimmäisenä yönä sairaalasta kotiuduttuamme tyttö nukkui vieressämme, ja nukkuu edelleen puolivuotiaana.

Olin suunnitellut, että kiinteitä aloitetaan syömään vasta puolivuotiaana, mutta tytön kiinnostus ruokaan saikin aloittamaan ne jo viisikuisena.

Olin suunnitellut, että kun kiinteät aloitetaan, aloitamme sormiruoalla. Tyttö sai kuitenkin pari kovaa kakistelukohtausta, joista kauhistuneena siirryin soseisiin ja soseilla mennään edelleen.

Niinpä niin. Äideillä saattaa usein olla monenmoisia suunnitelmia, mutta vauvat eivät aina ole samaa mieltä. Niinpä paras teko, minkä voit tehdä, on lopettaa suunnittelu ja porskuttaa eteenpäin tilanteen mukaan ja vauvaasi kuunnellen.

Siihen samaan syssyyn voit heittää kaikki vauvanhoitokirjat kartanolle ja sulkea netin keskustelupalstat. Mene sen sijaan vauvasi luo, luota omaan vaistoosi ja nauti äitiydestäsi!

Päivärytmistä

Joitakin kuukausia sitten tuskailimme vauvamme päivärytmin kanssa, sopivaa rytmiä ei tuntunut oikein löytyvän millään. Luin "Opi tuntemaan vauvasi" -kirjasta EASY-rytmistä, joka tarkoittaa Eat, Activate, Sleep, You. Eli ensin syödään, sitten touhutaan, vaihdetaan vaippaa jne, jonka jälkeen nukutaan. Ja vauvan nukkuessa voit  keskittyä itseesi. Kokeilimme tätä rytmiä jonkin aikaa, ja se tuntui olevan ihan sopiva meille. Mutta sitten huomasimme, että pikkuisemme alkoi pulauttelemaan tosi paljon. Ehkä syöntiväli oli liian harva, jolloin vauvamme ahmi liikaa nälissänsä tai sitten unien olisi pitänyt olla pidempiä kuin 30 minuuttia.

Luin sitten joltakin keskustelupalstalta, että joku syötti vauvan sekä ennen että jälkeen päiväunien, jotta vauva saisi hyvät unet vatsa kylläisenä. Meilläkin tätä kokeiltiin ja tämä rytmi todettiin todella toimivaksi, ja jossakin välissä vauvan unetkin pitenivät. Tällä rytmillä mentiin pitkälle, aina siihen 5 kuukauden ikään saakka, jolloin aloitimme kiinteät.

Kiinteiden aloittaminen sai rytmimme jotenkin sekaisin, kun pähkäilin, että missä välissä niitä kiinteitä oikein syötettäisiin. Aluksi syötin kiinteitä kerran päivässä, sitten kaksi, siitä siirryttiin kolmeen ja nyt kun vauva on täyttänyt puoli vuotta, olemme siirtyneet neljään kiinteään ateriaan, koska ruokaa näyttää uppoavan.

Rytmi meni tosiaan sekaisin, ja söimme vähän milloin sattuu. Nyt neljään ateriaan siirryttäessä rytmi on taas jotenkin selvinnyt, ja syötän jälleen sekä ennen että jälkeen päiväunien. Eli käytännössä meillä syödään parin tunnin välein, nyt myös öisin. Olenkin ruvennut miettimään, johtuuko tiheä yösyöminen liian tiheästä päiväsyömisestä. Toisaalta jossakin neuvotaan, että yöheräämisistä pääsee eroon päiväsyöttöjä lisäämällä. Jotenkin en usko, että se meidän tapauksessamme olisi oikea tie. Täytyy vähän miettiä ja kysyä neuvolastakin apuja syöntirytmiin järjestämiseen. Joskus vaan rasittaa se, kun tämä vauvanhoito on yhtä arvailua ja kokeilua.