Nyt ne ovat sitten saapuneet, kauhulla ja pelolla odotetut pakkaset. Lapsi on pakko nukuttaa sisällä. Itkua, huutoa ja hampaidenkiristelyä. Voi kun nämä pakkaset loppuisivat pian...
Se on muuten jännä, miten elämä pyörii koko ajan nukkumisen ympärillä. On pyörinyt jo puoli vuotta. Välillä mietin, että saankohan enää koskaan nukkua kokonaisia öitä. Oppiikohan tuo lapsi koskaan nukkumaan. Ja sitten mietin, että saakohan lapseni pahojakin traumoja siitä, että äiti on koko ajan väsynyt ja pahalla tuulella. Kai tämä koko vauvavuosi menee ihan sumussa, muistaakohan tästä jälkikäteen edes mitään. Mutta ehkä siksi niitä lapsia tehdäänkin lisää, kun ei jälkikäteen muisteta millaista helvettiä tämä arki on välillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti