Mietteitä ennen unikoulua

Torstai
Sain eilen kuulla, että pääsemme ensi viikolla unikouluun. Ajatukset ovat todella ristiriitaiset. Käyn läpi mielessäni, mitä kaikkea pahaa unikoulusta voi seurata. Traumatisoituuko lapseni iäksi? Entä jos hän ei enää kelpuuta minua hoitajakseen. Entä jos hän huutaa hädissään koko yön "äi, äi, äi..", mutta äiti ei tule auttamaan. Mietin myös, liioittelenko tämän asian kanssa. Kyllä minä vielä jaksan, jospa nukkuminen muuttuisi ihan itsekseen. Jaksavathan muutkin. Olenko minä vain todella laiska ja huono äiti, kun en saa lastani nukkumaan. Odotan ihmeparantumista, jospa ensi yönä vauveli nukkuisi läpi yön heräämättä. Itkettää ja surettaa, että oma lapseni joutuu moiseen höykytykseen. Toisaalta, kyllähän hyvinä päivinä jaksan, mutta huonot päivät ovat liian rankkoja. Huonoina päivinä pelkää, että päässä naksahtaa ja että ottaa auton ja ajaa sillä rekan alle. Illalla nukkumaan mennessä mietin, pitäisikö koko homma perua.

Perjantai
Soitan ensikotiin ja kyselen käytännön asioista ja juttelemme samalla lapseni rytmistä ja nykyisistä nukkumajärjestelyistä. Nainen puhelimen toisessa päässä on todella mukava. Hän kertoo, millainen rytmi olisi tämän ikäiselle hyvä, ja neuvoo meitä jo viikonlopun aikana ohjaamaan rytmiä tuohon suuntaan. Hän kertoo, että nukkumaanmenoa voisi myöhäistää reippaasti, niin aamullakin unta riittäisi pitempään. Tällä hetkellä tyttö nukahtaa noin 19-19.30. aikoihin, mutta sitä voisi myöhäistää klo 21:een. Puhelusta jää hyvä ja luottavainen fiilis, tämä on sittenkin hyvä juttu! Huomaan, että rytmimme noudattaa muuten jo unikoulun rytmiä, mutta päivään pitää lisätä yhdet unet ja nukkumaanmenoa pitää myöhäistää. Illalla käymme ostoksilla, ja tyttö jaksaa ihmeen hyvin. Pitkän päivän päätteeksi tyttö nukahtaa klo 20.15. eli noin tunnin myöhemmin kuin normaalisti.

Lauantai
Uusi rytmi, eli viisi kiinteää ateriaa neljän sijasta ja nukkumaanmenon myöhäistäminen näyttävät toimivan hyvin. Pari edellistä yötä ovat sujuneet aika rauhallisesti ja heräilyjen määrä on vähentynyt. Tyttö on kauhean herkkä, ja pitkän tauon jälkeen kokeilemamme aamuinen vauvauinti itketyttää ja pelottaa. Samoin mummolassa nuket pelottavat. Mietin, uskallammeko sittenkään mennä unikouluun, kun tyttö on nyt niin herkkänä. Ja toisaalta, jos yöt rauhoittuvat nyt itsestään, niin meneeko kaikki taas pilalle unikoulussa. Päätämme miehen kanssa seurata tilannetta vielä viikonlopun ajan, ja tarvittaessa peruuttaa maanantaiaamuna unikoulupaikan. Hankala päätös.

Sunnuntai
Edellisyö oli todella levoton. Heräilyjä oli kuusi, ja nukkuminen oli muutenkin levotonta. Aamulla tyttö heräsi taas jo viiden jälkeen, vaikka nukkumaan mentiin 1,5 tuntia myöhemmin kuin aiemmin.On todella ärsyttävää, kun lapsen uni on niin herkää, ettei pääse itse lähtemään edes vessaan, vaan pitää puoli yötä pidättää pissaa. Päätös unikouluun lähdöstä sitten vahvistui. Olin kireänä koko päivän, ja tyttökin taisi sen aistia, kun oli niin itkuinen. Tein sosetta pakkaseen, leivoin leipää, pakkailin ja touhusin, kaipa siksi, ettei tarvitsisi ajatella huomista. Toisaalta odotan sitä, että pääsen vihdoin nukkumaan. Edellisen kerran olen nukkunut koko yön joskus alkusyksystä, elo-tai syyskuussa. Silti, hermostuttaa ja jännittää.