Tyyntä myrskyn edellä

Minäpä oikeastaan arvasinkin tämän, että tuo rauhallinen vaihe nukkumisessa olikin vain tyyntä myrskyn edellä. Ongelmat alkoivat oikeastaan tuossa viime viikolla, kun mentiin kolmeksi päiväksi anoppilaan. Siellä yöt olivat todella levottomat, ja tyttö yritti öisin konttailla sängyssä. Siihen kun lisätään vielä anopin piilovittuilu ja kaiken kyseenalaistaminen, niin olipa tosi mahtava reissu. Kotiin tullessa olin aivan poikki, ja pitkän loman tarpeessa. No, lomistahan tässä voi vain haaveilla.

Kotona sitten yöt hieman rauhoittuivat, vaikka edelleenkin yöllä typykkä nousee kontalleen ja imetän sitten noin 5 kertaa yön aikana. Nyt uusimpana villityksenä onkin helkkarinmoinen show nukkumaan mennessä. Tyttö kun ei enää nukahdakaan tissille, vaan haluaa ruveta konttailemaan. Minä sitten sitä kieltämään, josta alkaakin järkyttävä parkuminen. Olen päättänyt, että tissiä en anna, jos aloittaa sen shown eikä rauhoitu, joten kyllä aikaa vierähtää tovi jos toinenkin ennenkuin tytön saa unten maille. Joskus auttaa laulu, joskus ei. Tänään mulla meni tunnin shown jälkeen hermot, ja pyysin miehen jatkamaan. Noin puolen tunnin päästä tyttö nukahti, kai siihen itkuunsa. Ei ollut auttanut miehelläkään laulaminen, silittely, syliin ottaminen, ei mikään.

Huoh, mitähän seuraavaksi...Mulla kerkes tässä välissä olla hieman vauvakuumettakin, mutta kyllä nyt on taas kuumeet menneet ohi.

9 kk kuulumisia

Tyttömme täytti pari viikkoa sitten 9 kuukautta. Jotenkin on alkanut tuntua, että elämä on ruvennut helpottamaan. En ole enää pitkään päivitellyt sitä, että mitenkähän tästä vauva-ajasta selviäisi hengissä...ehkä se on tuo kevätaurinkokin, joka saa mielen valoisaksi, mutta luulen kyllä, että suurin syy on se, että nyt on hyväksynyt nämä vauvan tuomat muutokset elämään, kuten sen, että nukkuminen nyt on mitä sattuu. Luin jostakin, että levottomin vaihe vauvan yöunissa on 6-9 kk paikkeilla, ja tämä näyttäisi meilläkin pitävän paikkansa. Sillä nyt yöunet näyttävät hieman rauhoittuneen, herätyksiä on enää 3-4, ja kyllä tuntuu luksukselta! Tosin olemme tällä hetkellä mummolassa yökylässä, ja todella levoton yö takana. Taitaa olla vieras paikka, joka tekee levottomaksi. Toivotaan näin.

Mieheni on isyyskuukaudella, ja meillä oli alunperin tarkoitus vieroittaa tyttö yösyötöistä tämän kuukauden aikana. Olemme kuitenkin olleet nyt epäröivällä kannalla, silä tällä hetkellä tilanne on hyvä, minä jaksan hyvin, ja tyttömmekin tuntuu aamuisin virkulta. Kaikki rullaa hyvin. En haluaisi mennä härppimään tätä hyvin soljuvaa arkea. Terveydenhoitajamme patistelee kovasti meitä pitämään unikoulua, unikouluohjaajamme taasen sanoi, että mitään unikouluahan ei tarvitse pitää, jos kaikki perheessä jaksavat ja ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Itsestä tuntuu, että kaikki menee päin seiniä siinä vaiheessa, kun ryhdyt kuuntelemaan muiden neuvoja. Unikouluhan ei ole välttämättä mikään automaattinen ratkaisu kaikkiin uniongelmiin, vaan asiat voivat aina mennä myös huonompaan suuntaan. Eli tällä hetkellä me jatkamme entiseen malliin, katsotaan mihin suuntaan asiat kehittyvät.

Minni Niemelä: Imetysopas - Hyvinvointia vauvalle ja äidille

Tässä on todellakin kirja, jota voi suositella. Kirja ei sisällä ehdottomuuksia eikä neuvoja, joita olisi ehdottomasti noudatettava. Sen sijaan kirja tarjoaa erilaisia näkökulmia imetykseen ja rohkaisee imetyksessä. Minulle tämä kirja antoi motivaatiota imetyksen jatkamiseen, kun lapsellani oli rintaraivarikausi ja ohjeita, miten selvitä tuosta kaudesta sekä miten saada imetystilanne sekä minulle että vauvalle mielllyttävämmäksi ja helpommaksi.

Kirja käsittelee imetystä laidasta laitaan, se sisältää niin imetyksen historiaa ja imetyksen merkitystä yhteiskunnassa kuin käytännön neuvoja, esim. kuinka selviät, kun imetys takkuaa ja kuinka vieroittaa vauva rinnasta ja siirtyä kiinteisiin. Kirjassa käsitellään myös äidin jaksamista ja uniasioita.

Lainasin tämän kirjan alunperin kirjastosta, mutta koin kirjan niin hyödylliseksi, että ostin lopulta oman kappaleen, vaikka imetysaika onkin suhteellisen lyhyt aika elämässä. Suosittelen tätä kirjaa kaikille motivoituneille imettäjille ja erityisesti niille, jotka kamppailevat imetyksen kanssa.