Tyttömme täytti pari viikkoa sitten 9 kuukautta. Jotenkin on alkanut tuntua, että elämä on ruvennut helpottamaan. En ole enää pitkään päivitellyt sitä, että mitenkähän tästä vauva-ajasta selviäisi hengissä...ehkä se on tuo kevätaurinkokin, joka saa mielen valoisaksi, mutta luulen kyllä, että suurin syy on se, että nyt on hyväksynyt nämä vauvan tuomat muutokset elämään, kuten sen, että nukkuminen nyt on mitä sattuu. Luin jostakin, että levottomin vaihe vauvan yöunissa on 6-9 kk paikkeilla, ja tämä näyttäisi meilläkin pitävän paikkansa. Sillä nyt yöunet näyttävät hieman rauhoittuneen, herätyksiä on enää 3-4, ja kyllä tuntuu luksukselta! Tosin olemme tällä hetkellä mummolassa yökylässä, ja todella levoton yö takana. Taitaa olla vieras paikka, joka tekee levottomaksi. Toivotaan näin.
Mieheni on isyyskuukaudella, ja meillä oli alunperin tarkoitus vieroittaa tyttö yösyötöistä tämän kuukauden aikana. Olemme kuitenkin olleet nyt epäröivällä kannalla, silä tällä hetkellä tilanne on hyvä, minä jaksan hyvin, ja tyttömmekin tuntuu aamuisin virkulta. Kaikki rullaa hyvin. En haluaisi mennä härppimään tätä hyvin soljuvaa arkea. Terveydenhoitajamme patistelee kovasti meitä pitämään unikoulua, unikouluohjaajamme taasen sanoi, että mitään unikouluahan ei tarvitse pitää, jos kaikki perheessä jaksavat ja ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Itsestä tuntuu, että kaikki menee päin seiniä siinä vaiheessa, kun ryhdyt kuuntelemaan muiden neuvoja. Unikouluhan ei ole välttämättä mikään automaattinen ratkaisu kaikkiin uniongelmiin, vaan asiat voivat aina mennä myös huonompaan suuntaan. Eli tällä hetkellä me jatkamme entiseen malliin, katsotaan mihin suuntaan asiat kehittyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti