Minäpä oikeastaan arvasinkin tämän, että tuo rauhallinen vaihe nukkumisessa olikin vain tyyntä myrskyn edellä. Ongelmat alkoivat oikeastaan tuossa viime viikolla, kun mentiin kolmeksi päiväksi anoppilaan. Siellä yöt olivat todella levottomat, ja tyttö yritti öisin konttailla sängyssä. Siihen kun lisätään vielä anopin piilovittuilu ja kaiken kyseenalaistaminen, niin olipa tosi mahtava reissu. Kotiin tullessa olin aivan poikki, ja pitkän loman tarpeessa. No, lomistahan tässä voi vain haaveilla.
Kotona sitten yöt hieman rauhoittuivat, vaikka edelleenkin yöllä typykkä nousee kontalleen ja imetän sitten noin 5 kertaa yön aikana. Nyt uusimpana villityksenä onkin helkkarinmoinen show nukkumaan mennessä. Tyttö kun ei enää nukahdakaan tissille, vaan haluaa ruveta konttailemaan. Minä sitten sitä kieltämään, josta alkaakin järkyttävä parkuminen. Olen päättänyt, että tissiä en anna, jos aloittaa sen shown eikä rauhoitu, joten kyllä aikaa vierähtää tovi jos toinenkin ennenkuin tytön saa unten maille. Joskus auttaa laulu, joskus ei. Tänään mulla meni tunnin shown jälkeen hermot, ja pyysin miehen jatkamaan. Noin puolen tunnin päästä tyttö nukahti, kai siihen itkuunsa. Ei ollut auttanut miehelläkään laulaminen, silittely, syliin ottaminen, ei mikään.
Huoh, mitähän seuraavaksi...Mulla kerkes tässä välissä olla hieman vauvakuumettakin, mutta kyllä nyt on taas kuumeet menneet ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti