Imetysneuvoja

Olen useasta paikasta lukenut ohjeen, jossa neuvotaan tarjoamaan rintaa vauvan joka itkuun. On myös sanottu, että itku on myöhäinen merkki nälästä ja että vauva tulee syöttää, ennen kuin nälkä yltyy itkuksi asti. Nyt kun vauvamme on kohta 3 kk, voin todeta, että luultavasti juuri noiden neuvojen noudattaminen on suistanut kotimme kaaokseen. En ole nimittäin erottanut eri itkuja, ja nälkäitkua on kuultu todella harvoin. Ehkä lapsemme runsas itkuisuus on johtunut siitä, että hänen tarpeisiinsa ei ole vastattu, vaan joka itkuun on tarjottu rintaa. Siitähän on seurannut vain lisää itkua sekä ilmavaivoja ja runsasta pulauttelua.

Tracy Hoggin kirjassa Opi kuuntelemaan vauvaasi kirjoitetaan osuvasti näin: "Mietipä sitä ja ajattele, mitä seurauksia on siitä, että äiti vastaa joka itkuun nostamalla pikkuisen imemään tai työntämällä tutin hänen suuhunsa. Se ei ainoastaan estä vauvaa puhumasta (sulkemalla sananmukaisesti hänen suunsa), vaan estää häntä pyytämästä apua. Se ei varmastikaan ole ollut tarkoitus. Jokainen itku on loppujen lopuksi vauvan pyyntö: "Tyydytä tarpeeni." Et varmastikaan tuki puolisosi suuta, kun hän sanoo:"Minua väsyttää." Vauvan kuitenkin vaiennamme sen sijaan, että pysähtyisimme hetkeksi kuuntelemaan, mitä hän yrittää viestiä. -- Jos vanhemmat eivät pysähdy todella kuuntelemaan eri itkuja eivätkä opettele, miten ne toisistaan eroavat, itkuista tuleekin kohta samanlaisia. -- Jos vauvan itkuihin ei reagoida ollenkaan tai jos joka itkuun vastataan antamalla ruokaa, vauva oppii, ettei ole väliä, miten hän itkee, lopputulos on kuitenkin aina sama. Lopulta vauva antaa periksi, ja kaikki hänen itkunsa alkavat kuulostaakin samalta."

Meillä on todellakin tilannetta helpottanut se, että olen lopettanut tissin tuputtamisen ja alkanut enemmän kuunnella vauvaa ja opetellut hänen eleitään. Apua on tuonut myös säännöllisen päivärytmin käyttöönotto, jossa olen soveltanut saman kirjan easy-rytmiä. Kirjoitan tuosta rytmiasiasta vielä myöhemmin.

Raivokohtauksia ja kikka kolmosia

Aika monet kirjoitukseni näyttävät liittyvän vauvan nukkumiseen. No, se nukkuminen vain on meillä ongelmallista...lauantaina kävimme pitkän tauon jälkeen mummulassa. Yhdet päiväunet menivät hyvin, mutta toiset unet korvautuivat ihan hysteerisellä karjunnalla. Luulen, että vieras ympäristö, oudot tuoksut ja hölmyävä koira olivat vain liikaa...aikani yritin tyttöä rauhoitella, mutta lopulta käärin hänet kapaloon, johon rauhoittuikin vähäksi aikaa. Kovasti katseli outoa ympäristöä. Itku kuitenkin jatkui ja muuttui mielestäni nälkäitkuksi. Rupesin sitten imettämään ja tyttö nukahti yöunille. Olemme pitäneet juuri tästä syystä taukoa mummulakäynneistä, koska tyttöä ei millään saa siellä nukutettua, vaan hän huutaa hysteerisenä. Mietittiin kumminkin, että koitetaan käydä mummulassa edelleen joka viikko, jospa tyttö pikkuhiljaa tottuisi siihenkin ympäristöön. Ensi viikonlopulle suunnitelemamme mökkireissu päätettiin kuitenkin perua. Mökkeillään sitten ensi kesänä.

No, tänä aamuna tyttö heräsi kuudelta syömään. Oli selvästi vielä väsynyt, mutta maitoa tuli taas niin paljon, että itkuksi meni. Yritin hyssyttää tyttöä sylissä tskaisin uneen, mutta olin itsekin niin väsynyt, että en jaksanut niin aikaisin käveleskellä ympäri taloa. Koska tyttö ei nukahtanut, päätin laittaa hänet kapaloon ja menimme takaisin petiin. Tyttö ähisi ja puhisi ja pyöri, mutta laitoin käden hänen vatsansa päälle ja nukahdin. Ja kappas vaan, tyttökin nukahti. Nukuimme ehkä 45 minuuttia, mutta nukuimme kuitenkin. Että tämmöinen kikka kolmonen toimi tänään, tuskin toimii toista kertaa :)

Syöt tai itket ja syöt

Otsikolla en viittaa syömään pakottamiseen vaan rintaraivareihin. Niistäkin meillä on kärsitty matkan varrella. Syöminen taitaa useimmiten ollakin nimenomaan itkun kanssa syömistä.

Minä olen niitä äitejä, jotka luulivat, että imetys on helppoa kuin heinänteko. Tissi suuhun vaan ja menoksi. Olin toki lukenyt imetysotteesta ja maidon riittävyydestä, mutta silti yllätys oli suuri, kun vauva rupesikin jossain vaiheessa itkemään rinnalla. Yhdessä vaiheessa vauva sai tosi kovia raivareita rinnalla, ja siinä vaiheessa äitikin jo itki. Pettymys oli suuri, kun tuntui, että eikö rinta kelpaa vauvalle. Huoli imetyksen jatkumisesta oli myös suuri. Välillä pullomaidon antaminen houkutti, mutta tiesin, että se vain pahentaisi asiaa. Vaikka vauvan paino nousi ja pissaa ja kakkaa tuli runsaasti, niin silti epäilin maidon riittävyyttä eikä asiaa auttanut anopin jankkaamiset, että riittääkö maito. Imuotekin tuntui olevan välillä väärä, ja sainkin siitä lisästressin aihetta, kun  rupesin sitäkin tarkkailemaan.

Apua löysin Babyidean imetyspalstalta (www.babyidea.fi/palstat/index.php?23). Sain varmuuden siitä, että maitoa tulee liikaa. Välillä koetin syöttää samasta rinnasta useampaan kertaan, välillä vaihdoin rintaa itkun alkaessa. Itkuisuus helpottui ehkä vähän, mutta jossakin vaiheessa asia jotenkin unohtui. Vauva oli edelleen itkuinen, mutta luulin sen johtuvan milloin helteistä, milloin ilmavaivoista, milloin unenpuutteesta. Ehkä näin olikin, en tiedä. Joka tapauksessa, maitoa tuli niin paljon, että syödessä maito valskasi vauvan suupielestä pois. Mutta sitten tosiaan tuntui helpottavan.

Vauvan vatsavaivojen takia (johtuiko itkuisuus edes niistä, en tiedä) rupesin juomaan Vauvan ilo -teetä, jonka tiesin lisäävän maidoneritystä. Olen nyt lopettanut teen juonnin, sillä niinhän siinä kävi, että maitoa tulee nyt suihkuamalla. Vauva yskii ja kakoo rinnalla ja pulauttelee kamalasti. Olen nyt eilisestä lähtien syöttänyt samasta rinnasta useammalla syötöllä, lisäksi välillä puristelen liikamaitoja harsoon. Katsotaan, miten tilanne kehittyy.

Muuten, sain myös paljon apuja ja motivaatiota imetykseen Minni Niemelän Imetysoppaasta. Loistava kirja, suosittelen!

Life is good

Tänään on ollut todella hyvä päivä. Kultamuru nukkui viime yönä peräti 8 tuntia putkeen ja syönnin jälkeen vielä 1,5 tuntia...no, edellispäivän päiväunet jäivät tavallistakin vähäisemmiksi. Tämän lisäksi ihana mieheni oli varannut minulle ajan kokovartalohierontaan ja intialaiseen päänhierontaan.  Sain rentoutua hieronnassa 2,5 tuntia...tämän jälkeen kestää taas itkujakin hieman paremmin. Life is good indeed.

7 minuutin unet

Meidän typykkä se on sellainen epeli, ettei niin millään suostuisi nukkumaan päiväunia, ei ainakaan vaunuissa. Eilen nukutin tyttöä tunnin ja verran ja tein sen virheen, että erehdyin siirtämään tytön vaunuihin. Tuloksena oli 7 minuutin päiväunet. Nyt tälle voi jo nauraa, mutta eilen ei naurattanut yhtään.

Rankkoja päiviä

Viime päivät ovat olleet rankkoja, sillä typykkä ei ole oikein millään nukkunut päiväunia. Nukuttaminen on kestänyt kauan ja heräilee vaunuissa eikä lenkilläkään pysy unessa ja sitten on pitänyt kanniskella lasta loppumatka sylissä, kun ei muuten ole rauhoittunut- Äitikin on ollut ärtyisä ja itkuinen. Päätin nyt lopettaa stressaamisen ja rauhoittaa tilanteen joksikin aikaa. Antaa lapsosen nukkua sylissä, en edes yritä laittaa vaunuihin. Sovimme mieheni kannsa, että hän hoitaa lasta tunnin iltaisin, jotta saan omia hommia tehtyä, kuten käytyä lenkillä ja suihkussa. Jospa ne vaunut taas jossain vaiheessa kelpaavat.

Edistysaskeleita ja takapakkia

Tällä viikolla olemme kokeneet sekä edistysaskeleita että ottaneet takapakkia. Sain ensimmäistä kertaa nukutettua typykän kokonaan vaunuissa, ilman että ensiksi olisin nukuttanut syliin. Tämä onnistui kuitenkin vain yhden kerran. Lisäksi olen saanut typykän siirrettyä rinnalta vaunuihin  päiväunille, jossa eka kerran nukkui 2 tuntia, toisella kerralla tunnin ja kolmannella kerralla puoli tuntia.  Näiden kokeilujen jälkeen olen antanut nukkua sylissä, kun olen ollut niin väsynyt...ensi viikolla kokeillaan uudestaan.

Takapakkia on otettu siten, että nykyään useimmiten vaunuja pitää hytkytellä koko ajan. Jos lopettaa hytkyttämisen, tyttö herää. Samoiten en ole saanut nyt kovinkaan usein nukutettua edes vaunuihin. Unet ovat menneet heti itkuksi, kun olen siirtänyt tytön vaunuihin. Noin viiden kerran jälkeen olen antanut tytön lopulta nukkua sylissä. Hyvä uutinen toki on se, että tytön saa nyt uudelleen hyssytettyä uneen heräämisen jälkeen, jolloin unta saattaa kertyä jopa 1,5 tuntia.

Nyt olemme ottaneet unirievun käyttöön, saa nähdä onko siitä apua.

Uusi viikko ja uudet kujeet edessä...

Koliikkia?

Kävimme tänään 2-kuukautisneuvolassa ja tyttömme päätti antaa neuvolantädille näytteen itkustansa. Valittelimme myös sitä, kun tyttö ei nuku päiväunia ja harmittelin, että en osaa tulkita vauvan eri itkutyyppejä. Neuvolantäti sanoikin, että itku kuulostaa koliikki-itkun tyyppiseltä ja arveli myös, että typykkä ei saa vatsavaivojen takia nukuttua ja että koliikki-itkun takia onkin vaikea arvioioda, mitä vauva milloinkin itkee. Suositteli kokeilemaan vyöhyketerapiaa ja vauvahierontaa. Maitohapot ja Cuplaton meillä onkin jo käytössä. Täytyy nyt miettiä, että josko kokeilisi sitä vyöhyketerapiaa. Oli kuitenkin huojentavaa kuulla, että sinällään kaikki on kunnossa ja tyttö kasvaa hyvin.

Nukkumisen sietämätön vaikeus, osa 2

Vaikka yöllä meillä nukutaankin tosi hyvin, päiväunet ovat toinen juttu. Alussa vauva nukkuin missä vain eikä pahemmin heräillyt siirtelystä. Yleensä tyttö nukahti rinnalle ja nukkui pitkiä pätkiä. Näin jälkikäteen ajateltuna ensimmäiset pari viikkoa olivatkin ihanan helppoa aikaa, vaikka silloin yllätti se, että vauva tuntui asuvan rinnalla. Se tuntui raskaalta. No, mikään ei tunnu minusta niin raskaalta kuin se, että vauvaa ei millään saa nukkumaan päiväunia, vaikka hän olisi kuinka väsynyt tahansa. Siitähän seuraa se, että päivät ja illat ovat täynnä itkua.

Aluksi itkut ajoittuivat iltaan ja me jo pelkäsimme illan tuloa, että milloin se rumba taas alkaa. Vähitellen itkut kuitenkin lisääntyivät niin, että nyt "parhaimpina" päivinä itketään aamusta asti. Ja meidän tytön itku kun ei ole mitään vienoa valitusta vaan huutoa ja karjumista.

Alkuaikoina tyttö nukkui oikeastaan vain sylisssä.Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että typykkää on todella vaikea saada päivällä nukkumaan, vaikka hän on selvästi väsynyt ja kun nukahtaa, nukkuu puolen tunnin - tunnin pätkissä. Syliin saattaa nukahtaa pitkän hyssyttelyn jälkeen, ja herää heti, jos yrittää siirtää muualle. Yleensä sylissä nukkuu sen puoli tuntia, jonka jälkeen hamuaa rinnalle.

Viikko sitten sain typykän ensi kertaa nukahtamaan muualle kuin syliin, nimittäin vaunuihin. Vaunuihin saan nyt nukahtamaan hänet kerran tai kaksi päivässä ja vaunuissa nukutaan korkeintaan tunti. Pidempään ei nukuta vaikka oltaisiin ulkona tai kävelemässä. Vaunuja pitää vielä keinutella aina vähän väliä, kun tyttö meinaa herätä. Yhtenä päivänä olin ilmeisesti aika paljon keinutellut vaunuja, kun jatkoin keinuttamista vaikka tyttö oli jo isänsä sylissä...

Parhaiten vauva nukahtaa syliin imetyksen jälkeen. Yleensä silloin saattaa nukkua kaksi-neljä tuntia välillä syöden puolinukuksissa. En silloin lähde häntä siirtelemään mihinkään, vaan saa nukkua sylissä, kun vihdoin nukkuu. Joka päivä tätä ei kuitenkaan tapahdu, ja noina iltoina äidinkin hermoja koetellaan.

Iltaisin meillä pidetään melkoisia huutokonsertteja. Silloin ei auta kantoliina, ei kehtokeinu, kapalo joskus harvoin rauhoittaa. Huoneen hämärtäminenkään ei auta. Hyssyttely ja lauleskelu joskus. Yleensä kävellään vain ympäri taloa lapsi sylissä ja ennen pitkää hän nukahtaa syliin. Sitten syödään pitkään ja sen jälkeen mennäänkin yöunille. Onneksi sentään yöt nukutaan hyvin. Koputetaan puuta.

Sweet, sweet dreams

Eilen meillä nukuttiin paljon.Yöllä nukuttiin yhteensä melkein yksitoista tuntia kahdella syötöllä (4 h 45 min + 3 h 20 min + 2 h 25 min). Päivälläkin nukuttiin ensin 1,5 tuntia välillä syöden ja illalla jopa viisi tuntia välillä syöden. Sitten piti jo herätellä tyttöä kun kello kävi kymmentä. Sitten olikin itkua tiedossa, jonka jälkeen syöntiä ja lopulta yöunille nukahdettiin 00.30. Kumma kyllä, pitkät unet eivät vaikuttaneet seuraavan yön uniin kovin pahasti, sillä nukuttua tuli noin 7 tuntia yhdellä syömisellä. Jännä vain, että meillä epänormaalista on tullut normaalia eli olemme jo tottuneet siihen, että tyttö ei nuku päivällä, joten heti tulee mieleen, että onkohan hän sairas, kun nukkuu...no, näin pitkät unet ovat kyllä harvinaista herkkua, joten pitäisi olla tyytyväinen, että edes joskus nukkuu päivälläkin.

Elämän pieniä iloja

Vaikka tuoreen äidin elämässä on monia haasteita, niin päiviin mahtuu myös monia pieniä ilon ja onnen hetkiä. Minä olen löytänyt ilon aiheita seuraavista asioista:

• vauva nukkuu (koska meillä on vaikeuksia päiväunien kanssa, on aina mahtavaa, kun vauva vihdoin nukahtaa)
• vauva syö rintaa raivoamatta (maitoa tulee liikaa, joten välillä meillä on rintaraivareita)
• vauva kakkaa (alussa kakkasi noin 10 kertaa päivässä, nyt 1-3 kertaa päivässä. Jos vauva on pari päivää kakkaamatta, tulee jo huoli ja sitten, kun kakka tulee, siitä iloitaan :))
• vauva röyhtäilee ja piereksii (ettei tule mahakipuja)
• kun voi juoda teekupin rauhassa
• kun voi saunoa kiirehtimättä (harvinaista  herkkua! Ja aina yksin, mies hoitaa sillä aikaa vauvaa)
• kun voi lukea lehden rauhassa
• kun pääsee suihkuun (rakastan kylpemistä, ja olen nyt luopnut ajatuksesta, että pääsisin aamulla suihkuun. Käynkin nyt illalla suihkussa miehen hoitaessa sillä aikaa usein itkuista tyttöä. Suihkukin tuo kaivattua omaa aikaa, vaikka onkin tympeä, jos tyttö itkeskelee sillä aikaa...)
• kun pääsee ulos (meillä meni kauan, että tyttö tottui vaunuihin ja illalla oli niin poikki, ettei jaksanut lähteä yksin ulos. Tämän kesän helteiden takia taisi mennä pari viikkoa etten käynyt yhtään ulkona...)
• kun mies tulee töistä ja minä saan hetken huokaista
• kun vauva hymyilee ja naureksii! (voiko mitään parempaa olla...)

Nukkumisen sietämätön vaikeus, osa 1

Perhepeti herättää äideissä suuria tunteita, ollaan joko voimakkaasti puolesta tai vastaan. Itselläni suhtautuminen asiaan oli raskausaikana neutraalia.ja ajattelin automaattisesti suuremmin pohtimatta, että lapsi nukkuu omassa sängyssään. Lapsemme painoi syntyessään vain 2,8 kiloa ja oli niin pienoinen, että laitoksella mieheni kanssa puhuimme, ettemme koskaan ikimaailmassa voisi nukkua samassa sängyssä noin pienen vauvan kanssa.

Toisin kuitenkin kävi. Jo heti ensimmäisenä yönä kotiuduttuamme vauva nukkui vieressämme. Hän ei yksinkertaisesti suostunut nukkumaan muualla. Vauva nukkua tuhisti tyytyväisenä vieressämme, mutta ensimmäisinä öinä äiti ei pahemmin nukkunut, kun pelkäsi tukahduttavansa vauvan. Sittemmin olen oppinut rentoutumaan ja saan nukuttua ihan hyvin. Toki uni on keveämpää kuin ennen, mutta eikös se ole kaikilla äideillä.

Meistä tuli ihan huomaamatta perhepedin kannattajia. Olen huomannut nukkuvani itse asiassa paremmin vauva vierelläni, sillä minun ei tarvitse kurotella erikseen pinnikseen, jos vauva yöllä ähisee tai vääntelehtii. Riittää, että avaan silmäni tarkistaakseni tilanteen ja tarvittaessa lasken käteni vauvan selän päälle rauhoittaakseni hänet. Lisäksi herään nopeammin vauvan nälkä-ähinöihin ja pääsen syöttämään häntä ennen kuin nälkä etenee itkun asteelle. Tosin sängyssä kyljellään syöttäminen ei minulla onnistu, joten nousemme aina ylös, ja menen toiseen huoneeseen imettämään.

Alussa yöt olivat melkoista rumbaa, kun tytöllä oli niin usein nälkä tai hän ähisi ja puhisi muuten vain niin paljon, ettemme tahtoneet saada nukuttua. Kokeilimme sitten kapaloimista, joka tuntuikin auttavat. Tyttö nukkuikin sitten jopa kolme tuntia yhteen menoon. Jossakin vaiheessa ähinät kuitenkin palasivat, ja lopetimme kapalon käytön. Ilman kapaloa typykkä halusi olla todella lähellä minua ja nukuimmekin useasti poski poskea vasten. Niin söpöä ja ihanaa kuin se olikin, niin äidin unet häiriintyivät taas. Sitten tyttö alkoikin heräillä öisin jopa puolen tunnin välein. Kokeilimme jälleen kapaloa ja avot, johan helpotti. Nykyään tyttö nukkuu jopa 5-6 tuntia yhteen menoon. Sitten syötän tyttöä noin tunteroisen, jonka jälkeen nukumme jälleen noin kaksi tuntia. Äitikin saa levättyä kunnolla eikä tarvitse enää itse päiväunia.

Kapalona olemme käyttäneet äitiyspakkauksen lakanaa. Meillä on myös Ruskovillan kapaloliina, mutta se on niin paksu, että ei kesällä oikein sovi. Joku päivä sitten kapaloliinamme oli pesussa ja käytimme yhden yön unipussia. Heti oli levottomampi yö, ja tyttö ähisi ja vääntelehti enemmän. Käytämme siis kapaloa niin kauan, kuin tyttö suostuu siinä nukkumaan. Ihana, ihana kapalo!

Niin, ja perhepdin eduista voi lukea täältä: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml