Olen useasta paikasta lukenut ohjeen, jossa neuvotaan tarjoamaan rintaa vauvan joka itkuun. On myös sanottu, että itku on myöhäinen merkki nälästä ja että vauva tulee syöttää, ennen kuin nälkä yltyy itkuksi asti. Nyt kun vauvamme on kohta 3 kk, voin todeta, että luultavasti juuri noiden neuvojen noudattaminen on suistanut kotimme kaaokseen. En ole nimittäin erottanut eri itkuja, ja nälkäitkua on kuultu todella harvoin. Ehkä lapsemme runsas itkuisuus on johtunut siitä, että hänen tarpeisiinsa ei ole vastattu, vaan joka itkuun on tarjottu rintaa. Siitähän on seurannut vain lisää itkua sekä ilmavaivoja ja runsasta pulauttelua.
Tracy Hoggin kirjassa Opi kuuntelemaan vauvaasi kirjoitetaan osuvasti näin: "Mietipä sitä ja ajattele, mitä seurauksia on siitä, että äiti vastaa joka itkuun nostamalla pikkuisen imemään tai työntämällä tutin hänen suuhunsa. Se ei ainoastaan estä vauvaa puhumasta (sulkemalla sananmukaisesti hänen suunsa), vaan estää häntä pyytämästä apua. Se ei varmastikaan ole ollut tarkoitus. Jokainen itku on loppujen lopuksi vauvan pyyntö: "Tyydytä tarpeeni." Et varmastikaan tuki puolisosi suuta, kun hän sanoo:"Minua väsyttää." Vauvan kuitenkin vaiennamme sen sijaan, että pysähtyisimme hetkeksi kuuntelemaan, mitä hän yrittää viestiä. -- Jos vanhemmat eivät pysähdy todella kuuntelemaan eri itkuja eivätkä opettele, miten ne toisistaan eroavat, itkuista tuleekin kohta samanlaisia. -- Jos vauvan itkuihin ei reagoida ollenkaan tai jos joka itkuun vastataan antamalla ruokaa, vauva oppii, ettei ole väliä, miten hän itkee, lopputulos on kuitenkin aina sama. Lopulta vauva antaa periksi, ja kaikki hänen itkunsa alkavat kuulostaakin samalta."
Meillä on todellakin tilannetta helpottanut se, että olen lopettanut tissin tuputtamisen ja alkanut enemmän kuunnella vauvaa ja opetellut hänen eleitään. Apua on tuonut myös säännöllisen päivärytmin käyttöönotto, jossa olen soveltanut saman kirjan easy-rytmiä. Kirjoitan tuosta rytmiasiasta vielä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti