Perhepeti herättää äideissä suuria tunteita, ollaan joko voimakkaasti puolesta tai vastaan. Itselläni suhtautuminen asiaan oli raskausaikana neutraalia.ja ajattelin automaattisesti suuremmin pohtimatta, että lapsi nukkuu omassa sängyssään. Lapsemme painoi syntyessään vain 2,8 kiloa ja oli niin pienoinen, että laitoksella mieheni kanssa puhuimme, ettemme koskaan ikimaailmassa voisi nukkua samassa sängyssä noin pienen vauvan kanssa.
Toisin kuitenkin kävi. Jo heti ensimmäisenä yönä kotiuduttuamme vauva nukkui vieressämme. Hän ei yksinkertaisesti suostunut nukkumaan muualla. Vauva nukkua tuhisti tyytyväisenä vieressämme, mutta ensimmäisinä öinä äiti ei pahemmin nukkunut, kun pelkäsi tukahduttavansa vauvan. Sittemmin olen oppinut rentoutumaan ja saan nukuttua ihan hyvin. Toki uni on keveämpää kuin ennen, mutta eikös se ole kaikilla äideillä.
Meistä tuli ihan huomaamatta perhepedin kannattajia. Olen huomannut nukkuvani itse asiassa paremmin vauva vierelläni, sillä minun ei tarvitse kurotella erikseen pinnikseen, jos vauva yöllä ähisee tai vääntelehtii. Riittää, että avaan silmäni tarkistaakseni tilanteen ja tarvittaessa lasken käteni vauvan selän päälle rauhoittaakseni hänet. Lisäksi herään nopeammin vauvan nälkä-ähinöihin ja pääsen syöttämään häntä ennen kuin nälkä etenee itkun asteelle. Tosin sängyssä kyljellään syöttäminen ei minulla onnistu, joten nousemme aina ylös, ja menen toiseen huoneeseen imettämään.
Alussa yöt olivat melkoista rumbaa, kun tytöllä oli niin usein nälkä tai hän ähisi ja puhisi muuten vain niin paljon, ettemme tahtoneet saada nukuttua. Kokeilimme sitten kapaloimista, joka tuntuikin auttavat. Tyttö nukkuikin sitten jopa kolme tuntia yhteen menoon. Jossakin vaiheessa ähinät kuitenkin palasivat, ja lopetimme kapalon käytön. Ilman kapaloa typykkä halusi olla todella lähellä minua ja nukuimmekin useasti poski poskea vasten. Niin söpöä ja ihanaa kuin se olikin, niin äidin unet häiriintyivät taas. Sitten tyttö alkoikin heräillä öisin jopa puolen tunnin välein. Kokeilimme jälleen kapaloa ja avot, johan helpotti. Nykyään tyttö nukkuu jopa 5-6 tuntia yhteen menoon. Sitten syötän tyttöä noin tunteroisen, jonka jälkeen nukumme jälleen noin kaksi tuntia. Äitikin saa levättyä kunnolla eikä tarvitse enää itse päiväunia.
Kapalona olemme käyttäneet äitiyspakkauksen lakanaa. Meillä on myös Ruskovillan kapaloliina, mutta se on niin paksu, että ei kesällä oikein sovi. Joku päivä sitten kapaloliinamme oli pesussa ja käytimme yhden yön unipussia. Heti oli levottomampi yö, ja tyttö ähisi ja vääntelehti enemmän. Käytämme siis kapaloa niin kauan, kuin tyttö suostuu siinä nukkumaan. Ihana, ihana kapalo!
Niin, ja perhepdin eduista voi lukea täältä: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti