Ennen vauvan tuloa en pahemmin kiinnittänyt ympärillämme olevaan äänimaailmaan. Nyt kun, vauvamme nukkuu vain ulkona, ja on äärimmäisen herkkäuninen, on kaikenlainen melusaaste ruvennut ärsyttämään yli kaiken. Me kun asumme sellaisella seudulla, että etupihalla ei voi lasta nukuttaa, koska tiellämme on paljon lapsia, jotka jostakin syystä haluavat leikkiä, mekastaa ja pelata sählyä juuri meidän talomme edessä. Lisäksi naapurien irrallaan juoksevat koirat ovat hasardeja.
Aiemmin takapihallamme pystyin vauvaa nukuttamaan, mitä nyt naapurien koirat välillä eksyivät sinnekin. Nyt kuitenkin naapuriimme on hankittu oikea helvetinkone, trampoliini. Sielläpä sitten koko kulmakunnan möllit mekastavat niin, että melu kuuluu varmasti kauas. Eihän siitä nukuttamisesta mitään tule semmoisessa metakassa.
Paremmin ei ole asiat mummulassakaan, sillä siellä kulkee pyörätie vieressä, ja kaiken maailman juoppolallit mekastavat kulkiessaan ellun kanoina baarista kotiin. Että pistää vihaksi. Kaikken eniten häiritsee ihmisten ajattelemattomuus, muista ihmisistä ei mitään väliä, kunhan saa itse möykätä ja mekastaa.
Tiedän, meidän olisi parasta muuttaa jonnekin korpeen, missä kukaan ei häiritse. Lottovoittoa odotellessa lienee kuitenkin parempi opettaa lapsemme nukkumaan myös sisätiloissa. Siinäpä onkin taas savotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti