Elizabeth Pantley: Pehmeä matka höyhensaarille

Tässäpä jo aiemmin lupailemani postaus Pantleyn kirjasta ja meidän kokemuksista kirjan uniohjelmasta.

Kun aloitin lukemaan tätä kirjaa, olin ihan ekstaasissa, että vau, tässäpä on nyt ratkaisu meidän tytön uniongelmiin. Miksi, oi miksi en ollut aiemmin lukenut tätä opusta...mutta kuten monen muunkin opuksen kohdalla, aikani asiaa sulateltuani en ollutkaan enää niin varma sen erinomaisuudesta.

Pantleyn uniohjelman ideana on poimia kirjassa esitellyistä keinoista omalle perheelle sopivat asiat unen parantamiseksi. Keinoina on mainittu mm. tarkka päivärytmi, unilelu, päiväunirutiini ja iltarutiini. Unikoulu alkaa sillä, että pidetään päivän ajan unipäiväkirjaa, johon merkitään päiväunet, yöunet, heräilyt. Sen jälkeen kirjoitetaan itselle uniohjelma, johon poimitaan nuo itselle parhaimmat keinot. Uniohjelmaa noudatetaan 10 päivää, sitten pidetään taas päiväkirjaa ja jatketaan tarvittaessa ohjelmaa toiset 10 päivää.

Minä noudatin ohjelmaa 10 päivää ja lopetin siihen, koska en nähnyt tässä unikoulussa mitään järkeä. Toki kirjassa on hyviä neuvoja, ja itse otin käyttöön esimerkiksi iltarutiinin, eli joka ilta tehdään tietyt asiat samassa järjestyksessä samaan kellonaikaan. Päiväunirutiini meillä ei toiminut, sillä otin mukaan unilaulun päiväunille mennessä, mutta tyttö suorastaan raivostui aina, kun rupesin unilaulua laulamaan. Illalla kyllä tykkää, kun laulan. Yösyönnin lopettamiseen otin keinon vetää rinta pois lapsen suusta aina kun nälkäimeminen muuttuu uneliaaksi imemiseksi. Rauhoittava iltamusiikki meillä olikin ollut käytössä jo pienestä asti.

Erikoisia keinoja unen parantamiseksi olivat mm. unilauseen käyttö, eli vauva opetetaan nukahtamaan itsekseen toistamalla jotakin lausetta, aluksi silloin, kun hän on juuri nukahtamaisillaan, ja myöhemmin aina kun hän yöllä herää. Kokeilin tätä, vaikka minusta olikin ihan typerää ruveta pölöttämään juuri nukahtamaisillaan olevalle vauvalle, että "shh shh, nyt nukutaan". Vauvahan siitä vain säikähti ja hylkäsinkin tämän keinon heti alkuunsa. Toinen kyseenalainen neuvo oli, että vauvaa pitäsi nukuttaa eri paikoissa (autossa, vaunuissa, pinnasängyssä), eli yhtenä päivänä mukutat autoon, toisena vaunuihin. Tämä neuvo ei vain käy järkeen, että miten tämä muka auttaa vauvaa nukkumaan. Päinvastoin luulisi sen sekoittavan vauvaa, ainakin meidän herkkää nukkujaa.

Noh, alla on yhteenveto unista ennen ja jälkeen Pantleyn unikoulun. Tulokset puhukoot puolestaan. Tosin, tilanne ei kyllä anna aivan oikeaa kuvaa, sillä ennen unikoulun aloittamista nukutimme tytön jääkarhupussissa, joka osoittautui myöhemmin pelottavaksi paikaksi, ja levottomat päiväunet johtuivat siitä. Samoin unikoulua edeltävä yö oli hieman normaalia rauhallisempi, sillä usein heräilyjä oli 4 yössä.

Päiväunien määrä: Ennen unikoulua 4, unikoulun jälkeen 2
Päiväunien pituus yhteensä: Ennen unikoulua 2 h 50 min, unikoulun jälkeen 3 h 45 min
Nukahtamisaika illalla: Ennen unikoulua klo 19.59, unikoulun jälkeen 18.48
Heräämisaika aamulla: Ennen unikoulua klo 7.05, unikoulun jälkeen 5.02.
Heräilyjen määrä yöllä: Ennen unikoulua 3, unikoulun jälkeen 5
Pisin unijakso yöllä: Ennen unikoulua 3 h 51 min, unikoulun jälkeen 2 h 45 min
Unta yhteensä yöllä: Ennen unikoulua 10 h, unikoulun jälkeen 9,5 h.

Tyttömme oli siis unikoulun aikaan puolivuotias. Heh, miksi ihmeessä aloitin tuossa tilanteessa unikoulun? Nyt yöllisiä heräilyjä on 6-7, ja aamulla noustaan 5-6 aikoihin. Olisipa ihanaa, jos heräilyjä olisi vain neljä! Sehän olisi suorastaan ruhtinaallista....

Hmm, tuntuu, että kaikki lähtee menemään vikaan aina siinä vaiheessa, kun epätoivoissasi avaat jonkin kirjat tai rupeat lukemaan keskustelupalstoja. Milloinkahan sitä oppisi luottamaan itseensä. No, ehkä seuraavan lapsen kohdalla sitten.