Ihana lokakuu!

Olen lapseni myötä oppinut nauttimaan myös syksystä. Aiemmin olisin hypännyt auton rattiin ja ajanut sen kahden kilometrin (!) matkan töihin, jos vain vähänkin ilma näytti harmaalta. Loka- ja marraskuu ovat minulle olleet kaikkein tympeimpiä kuukausia. Nyt kun vaihtoehtoja ei ole, vaan ulos on lähdettävä lasta nukuttamaan lähes säässä kuin säässä, olen oppinut nauttimaan myös näistä harmaista keleistä. Kun laittaa sopivasti vaatetta päälle, niin mikäpäs siinä on kävellessä ja nuuhkiessa raikasta syysilmaa. Nyt on myös enemmän aikaa huomioida luontoa ja huomata, että tämä syksynkin karuus on itse asiassa kaunista.

Vauvauintia ja nukahtamisvaikeuksia

Mennyt viikko on ollut meillä äksöniä täynnä. Yleensä hissuttelemme kotona vauvelin kanssa ja päivärytmimme on vakiintunut. Tyttö tuntuu reagoivan herkästi muutoksiin, joten emme ole halunneet häntä väkisin lähteä huudattamaan turuille ja toreille. Nyt 4 kk iässä kuitenkin muukin maailma on alkanut kiinnostaa eivätkä uudet paikat pelota enää niin paljon. Lykkäsimme vauvauinnin aloittamista 3 kk:sta 4 kk:een ja se oli todella hyvä päätös, sillä aloitimme viikonloppuna vauvauinnin ja tyttö oli itse little miss sunshine. Me vanhemmat epäilimme, että uinnista tulee ihan katastrofi, ja olimme vielä uimahallin ovella kääntymässä pois, mutta kannatti mennä! Nautimme kaikki uinnista eikä typy pahemmin itkeskellytkään, naureskeli jopa välillä.

Päätimme vielä samalle päivälle lähteä käymään päiväseltään mökillä 170 km:n päässä laittamassa paikat talviteloille. Mietimme kyllä, että kauankohan tästä maksetaan, mutta se reissu oli käytävä. Ja hyvä niin, sillä nyt on jo lumet tulleet. Menomatka meni ihan hyvin, mutta paluumatka oli ihan järkyttävä. Tyttö huusi lähes koko ajan, sillä paluuaika oli pahimmoilleen iltakitinöiden ja -syömisten aikaan. Hän nukahti ehkä puoleksi tunniksi, mutta vähän ennen kotia heräsi ja parku jatkui. Kun pääsimme kuitenkin kotiin, niin tyttö oli taas kuin auringonpaiste. Kotona on mukava olla....

No viikkoon on kuulunut typyn kanssa myös minun työpaikalla käyntiä, kaverin luona vierailua ja meillä on vieraillut yksi uusi kasvo, jota typy ei ole ennen nähnyt.

Nyt onkin sitten taas nukkumisasiat ihan sekaisin. Yöllä herätään monta kertaa, varsinkin alkuyöstä. Tai no, monta ja monta, ehkä kolme-neljä kertaa. Mutta kamalan levotonta on uni. Ja koko yön pitää pitää kädestä kiinni, muuten alkaa hyörinät ja pyörinät. Unipussi ollaan jätetty pois, kun se tuntuu vähän rajoittavan jalkojen heiluttelua, ja tuntuu, että tyttö herää siihen, kun jalkoja ei voi vapaasti heilutella. Minä olen nukkunut pari yötä sohvalla, että jaksaisin päi

Päiväunista vaunuissa ei ole pariin päivään tullut oikein mitään, vaan tyttö huutaa vaunuissa aivan hysteerisenä. Heti, kun ottaa syliin, huuto lakkaa. Näinä parina päivänä onkin käynyt nyt niin, että tyttö on nukahtanut tissille ja siinäpä sitten minäkin olen istuskellut tunnin pari sohvalla nukkuva lapsi sylissä. Ja kädestä pitää pitää kiinni. Turha sanoa, että mitään en ole saanut aikaiseksi kotitöiden suhteen. Olen kuitenkin ajatellut, että parempi, että nukkuu kuin huutaa. Mikä lie vaihe menossa, toivottavasti jokin ohimenevä. Alkaa itselläkin olla tötterö olo, kun ei ole päässyt ulos vaunuttelemaan.

Olemme mietiskelleet, että nämä unihommelit voivat nyt johtua kolmesta syystä: joko on jokin eroahdistusvaihe meneillään, tai sitten elämässä on ollut liikaa äksöniä viime aikoina tai sitten hampaita on tulossa. Kuolaa nimittäin tulee aika paljon...epäilen kyllä tuota hampaidentuloa. Täytyy nyt katsella ja odotella, että miten asiat kehittyy.

Turhakkeita

Vauvaperheen elämään kuuluu kaikenlaisten tarvikkeiden ja vempainten hankinta ja rahaa saa kyllä kulumaan jos jonkinmoiseen härpäkkeeseen. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko kaikki ihan tarpeellista ja osaa hankinnoista kannattaa myös lykätä siihen, kunnes näkee, tarvitseeko kaikkea. Meillä turhia hankintoja olivat seuraavat:

• kantoliina: tyttö ei vain suopunut siihen
• kestoliivinsuojukset: ei sitä maitoa niin paljon yli ole tullut, että näitä olisin tarvinnut. Lisäksi ovat paksua materiaalia, joten näkyvät paidan läpi.
• Amazonas koala riippumatto: ihan pienenä vauva nukkui tässä silloin tällöin, nykyään köllöttelee tosi harvoin. Käyttökertoihin nähden tosi kallis hankinta.
• tutteja 4 kpl: Yksikin olisi riittänyt, kun ei tuttia edes syö
• tuttipulloja 4 kpl: harvemmin tulee oltua pois kotoa ja kotona ollessa syö rintaa. Yksi tai kaksi olisi riittänyt.
• pinnasänky: tyttö nukkuu yöt meidän vieressä ja päikkärit nukkuu vaunuissa
• kestovaipat: ei niitä vain ole tullut käytettyä
• pinnasängyn pehmuste
• rintakumit
• vauvan kylpytuki
• vaatteita ja leluja nyt on muuten vain liikaa

Syyllisyys

Kukaan ei kertonut, että vauvan saamisen myötä äidin elämään tulee myös uusi tuttavuus, joka eittämättä sinnittelee mukana koko loppuelämän. Syyllisyys. Äitihän voi tuntea syyllisyyttä melkeinpä mistä asiasta tahansa. Minä tunnen syyllisyyttä siitä, etten jaksa. Tunnen syyllisyyttä väsymyksestä. Siitä, että mies joutuu tekemään kaikki kotihommat. Siitä, että piha jää hoitamatta. Että en soita sisaruksilleni. Että en ehdi auttamaan äitiäni. Että joudumme antamaan lapselle korviketta, kun olen poissa. Että joudun välillä lähtemään vähäksi aikaa pois kotoa, että jaksaisin. Että annoin sairaalassa antaa lapsellemme korviketta. Että annoin sairaalassa lapsen kahdeksi yöksi hoitajille, jotta saisin nukuttua. Että käytin raskausaikana kosmetiikkaa, joka on voinut vahingoittaa lastani. Että annan lapselleni leluja, joissa voi olla ftalaatteja. Että en käytä vauvallani kestovaippoja...Lista on loputon. Syvä huokaus.

4 kk kohdalla helpottaa? Nope!

Uni, uni uni....siinä se on meidän perheen koetinkivi.

Meinasin jo viime viikolla kirjoittaa, että kyllä se nyt 4 kk kohdalla tuntuu helpottavan. Kaikki oli niin epätodellisen helppoa.

Viime viikolla näes vauvan unet tulivat niin ihanan helposti, ja kestivät kauan. Vaikka jouduinkin olemaan koko ajan sisällä ulkovaatteet päällä, valmiustilassa vaunun hytkyttelyyn. Sain jopa tehtyä ruokaa ja sain syödäkin sen rauhassa. Luksusta.

Arvasin, että hyvät unenlahjat johtuvat vauvelin pienestä flunssasta, mutta silti salaa toivoin, että josko typykkä olisi nyt vihdoin oppinut nukkumaan kunnon päiväunia. Parhaimmillaan uni tuli 4 minuutissa vaunuja hytkyttelemällä. Mutta ei, se oli liian hyvää ollakseen totta.

Nyt olemme palanneet takaisin normaliin päivänjärjestykseen, tai ainakin melkein. Unille mennnään kamalan huudon saattelemana, ja kun nukutaan, nukutaan vain reilut 30 minuuttia. Ainakin päivän ensimmäiset ja viimeiset päiväunet. Ne keskimmäiset unet saattavat vielä kestää parikin tuntia. Kohta nekin varmaan lyhenevät taas puoleen tuntiin.

Kun viime viikolla vauveli nukahti tyytyväisenä suoraan vaunuihin ilman sylissä hytkyttelyä, nyt pitää näköjään taas käveleskellä ympäri pihaa joku tovi ennen kuin uskaltaa vaunuihin kokeilla. Ja vaunujahan pitää hytkyttää ja veivata ihan kunnolla, eikä mitään pientä sievää liikettä, tai itku yltyy. Lisäksi mukaan laitoin nyt unirievun, jota on pidetty joka paikassa mukana, ajattelin, että jos se toisi turvaa. Voiko kyse olla jonkin sortin eroahdistuksesta, mene ja tiedä.

Näinpä se näköjään menee, että vauvanhoito helpottaa aina ehkä viikoksi, ja sitten sama vanha (tai jokin uusi) helvetti jatkuu taas. Joskus tuntuu, että tämä äitiys on pelkkää räpiköimistä katastrofista toiseen.

Melusaastetta

Ennen vauvan tuloa en pahemmin kiinnittänyt ympärillämme olevaan äänimaailmaan. Nyt kun, vauvamme nukkuu vain ulkona, ja on äärimmäisen herkkäuninen, on kaikenlainen melusaaste ruvennut ärsyttämään yli kaiken. Me kun asumme sellaisella seudulla, että etupihalla ei voi lasta nukuttaa, koska tiellämme on paljon lapsia, jotka jostakin syystä haluavat leikkiä, mekastaa ja pelata sählyä juuri meidän talomme edessä. Lisäksi naapurien irrallaan juoksevat koirat ovat hasardeja.

Aiemmin takapihallamme pystyin vauvaa nukuttamaan, mitä nyt naapurien koirat välillä eksyivät sinnekin. Nyt kuitenkin naapuriimme on hankittu oikea helvetinkone, trampoliini. Sielläpä sitten koko kulmakunnan möllit mekastavat niin, että melu kuuluu varmasti kauas. Eihän siitä nukuttamisesta mitään tule semmoisessa metakassa.

Paremmin ei ole asiat mummulassakaan, sillä siellä kulkee pyörätie vieressä, ja kaiken maailman juoppolallit mekastavat kulkiessaan ellun kanoina baarista kotiin. Että pistää vihaksi. Kaikken eniten häiritsee ihmisten ajattelemattomuus, muista ihmisistä ei mitään väliä, kunhan saa itse möykätä ja mekastaa.

Tiedän, meidän olisi parasta muuttaa jonnekin korpeen, missä kukaan ei häiritse. Lottovoittoa odotellessa lienee kuitenkin parempi opettaa lapsemme nukkumaan myös sisätiloissa. Siinäpä onkin taas savotta.