Mennyt viikko on ollut meillä äksöniä täynnä. Yleensä hissuttelemme kotona vauvelin kanssa ja päivärytmimme on vakiintunut. Tyttö tuntuu reagoivan herkästi muutoksiin, joten emme ole halunneet häntä väkisin lähteä huudattamaan turuille ja toreille. Nyt 4 kk iässä kuitenkin muukin maailma on alkanut kiinnostaa eivätkä uudet paikat pelota enää niin paljon. Lykkäsimme vauvauinnin aloittamista 3 kk:sta 4 kk:een ja se oli todella hyvä päätös, sillä aloitimme viikonloppuna vauvauinnin ja tyttö oli itse little miss sunshine. Me vanhemmat epäilimme, että uinnista tulee ihan katastrofi, ja olimme vielä uimahallin ovella kääntymässä pois, mutta kannatti mennä! Nautimme kaikki uinnista eikä typy pahemmin itkeskellytkään, naureskeli jopa välillä.
Päätimme vielä samalle päivälle lähteä käymään päiväseltään mökillä 170 km:n päässä laittamassa paikat talviteloille. Mietimme kyllä, että kauankohan tästä maksetaan, mutta se reissu oli käytävä. Ja hyvä niin, sillä nyt on jo lumet tulleet. Menomatka meni ihan hyvin, mutta paluumatka oli ihan järkyttävä. Tyttö huusi lähes koko ajan, sillä paluuaika oli pahimmoilleen iltakitinöiden ja -syömisten aikaan. Hän nukahti ehkä puoleksi tunniksi, mutta vähän ennen kotia heräsi ja parku jatkui. Kun pääsimme kuitenkin kotiin, niin tyttö oli taas kuin auringonpaiste. Kotona on mukava olla....
No viikkoon on kuulunut typyn kanssa myös minun työpaikalla käyntiä, kaverin luona vierailua ja meillä on vieraillut yksi uusi kasvo, jota typy ei ole ennen nähnyt.
Nyt onkin sitten taas nukkumisasiat ihan sekaisin. Yöllä herätään monta kertaa, varsinkin alkuyöstä. Tai no, monta ja monta, ehkä kolme-neljä kertaa. Mutta kamalan levotonta on uni. Ja koko yön pitää pitää kädestä kiinni, muuten alkaa hyörinät ja pyörinät. Unipussi ollaan jätetty pois, kun se tuntuu vähän rajoittavan jalkojen heiluttelua, ja tuntuu, että tyttö herää siihen, kun jalkoja ei voi vapaasti heilutella. Minä olen nukkunut pari yötä sohvalla, että jaksaisin päi
Päiväunista vaunuissa ei ole pariin päivään tullut oikein mitään, vaan tyttö huutaa vaunuissa aivan hysteerisenä. Heti, kun ottaa syliin, huuto lakkaa. Näinä parina päivänä onkin käynyt nyt niin, että tyttö on nukahtanut tissille ja siinäpä sitten minäkin olen istuskellut tunnin pari sohvalla nukkuva lapsi sylissä. Ja kädestä pitää pitää kiinni. Turha sanoa, että mitään en ole saanut aikaiseksi kotitöiden suhteen. Olen kuitenkin ajatellut, että parempi, että nukkuu kuin huutaa. Mikä lie vaihe menossa, toivottavasti jokin ohimenevä. Alkaa itselläkin olla tötterö olo, kun ei ole päässyt ulos vaunuttelemaan.
Olemme mietiskelleet, että nämä unihommelit voivat nyt johtua kolmesta syystä: joko on jokin eroahdistusvaihe meneillään, tai sitten elämässä on ollut liikaa äksöniä viime aikoina tai sitten hampaita on tulossa. Kuolaa nimittäin tulee aika paljon...epäilen kyllä tuota hampaidentuloa. Täytyy nyt katsella ja odotella, että miten asiat kehittyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti