maanantai 11. lokakuuta 2010

Syyllisyys

Kukaan ei kertonut, että vauvan saamisen myötä äidin elämään tulee myös uusi tuttavuus, joka eittämättä sinnittelee mukana koko loppuelämän. Syyllisyys. Äitihän voi tuntea syyllisyyttä melkeinpä mistä asiasta tahansa. Minä tunnen syyllisyyttä siitä, etten jaksa. Tunnen syyllisyyttä väsymyksestä. Siitä, että mies joutuu tekemään kaikki kotihommat. Siitä, että piha jää hoitamatta. Että en soita sisaruksilleni. Että en ehdi auttamaan äitiäni. Että joudumme antamaan lapselle korviketta, kun olen poissa. Että joudun välillä lähtemään vähäksi aikaa pois kotoa, että jaksaisin. Että annoin sairaalassa antaa lapsellemme korviketta. Että annoin sairaalassa lapsen kahdeksi yöksi hoitajille, jotta saisin nukuttua. Että käytin raskausaikana kosmetiikkaa, joka on voinut vahingoittaa lastani. Että annan lapselleni leluja, joissa voi olla ftalaatteja. Että en käytä vauvallani kestovaippoja...Lista on loputon. Syvä huokaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...