Kiinteiden vaikutus nukkumiseen

Aina kuulee sanottavan, että yöt muuttuvat rauhallisemmiksi, kun vauva alkaa syömään kiinteitä. Harvemmin kuulee puhuttavan siitä, että voi käydä myös päinvastoin, niin kuin meillä kävi. Yöt muuttuivat entistä rauhattomammiksi kiinteiden aloittamisen jälkeen. Ennen kiinteitä herättiin 1-3 kertaa yössä, kiinteiden aloittamisen jälkeen 3-5 kertaa. Erityisen ihana oli se yö, kun vauveli heräsi viisi kertaa yön aikana ja silti heräsi aamulla klo 5.30 oikein pirtsakkana. Silloin ei äitiä oikein naurattanut.

Soitin lopulta terveydenhoitajallemme, joka totesi, että on hyvin yleistä, että yöt muuttuvat levottomiksi kiinteiden aloittamisen jälkeen, kun sekä elimistön että mielen täytyy totutella siihen, että nyt syödään muutakin kuin maitoa.

Näin on ollut siis jo kolme viikkoa. Pari yötä sitten koimme oikeaa luksusta, kun yön aikana herättiin vain kaksi kertaa. Kylläpä oli äitikin aamulla virkeä herätessä. Mutta nyt ne päiväunetkin ovat sitten muuttuneet levottomiksi, kamalaa huutoa taas vaunuissa ja kamalan herkkää uni. Milloinkahan tämä tilanne oikein asettuu?

Olen muutellut iltarutiineja jonkin verran. Ennen vauva söi illalla sylissäni olohuoneessa ja lopulta nukahti syliini, josta sitten kannoin hänet sänkyyn. Myös yöllä syötin olohuoneessa. Vauva rupesi kuitenkin heräilemään siirrettäessä ja myös nukkumaan käyminen alkoi olla aikaa vievää, kun vauva kiinnitti illalla huomionsa kaikkeen muuhun kuin unensaantiin. Mieskin joutui hiippailemaan talossa, ettei vauva häiriintyisi. Alkoi olla kaikille aika rasittava tilanne.

Nyt olemme tehneet niin, että vien tytön iltapesun jälkeen makuuhuoneeseen, jossa hän vähän aikaa leikkii sängyssä, valot ovat himmennettynä ja rauhallinen iltamusiikki soi cd:ltä. Sitten tyttö syö vähän, luemme iltasadun ja hän vielä leikiskelee. Sen jälkeen sammutan valot, typykkä syö vielä ja lopulta nukahtaa, joskus tissille, joskus ihan itsekseen. Tällä hetkellä tyttö nukahtaa jo noin klo 20, kun aiemmin vein hänet sänkyyn nukkumaan aikaisintaa klo 21.30. Silti aamulla herätään samoihin aikoihin kuin ennenkin. Nämä nukkumisrutiinit on kyllä toimineet ja itsekin saa vielä illalla puuhattua jotain tai vain hengähdettyä. Silti itsekin laitan melko aikaisin nukkumaan, että saisin edes joten kuten nukuttua, kun koskaan ei tiedä etukäteen, kuinka levoton yö on edessä.

Voisin nukkua pystyyn

Meillä on ollut taas todella levoton viikko yöunien suhteen. Päiväunet sentään ovat menneet hyvin...
En tiedä, onko lapsella sitten jo tarve kiinteisiin, onneksi ne aloitettiin jo. Aika suuria annoksia on mielestäni ruvennut jo syömään. Silti yöllä herätään monta, monta kertaa ja syödään kauan. Loppuaika meneekin pyöriessä ja hyöriessä. Ja minun ei kärsi vaihtaa asentoa, koska vauva herää heti. Eli selkäkin on aika paskana, kun pitää koko yö nukkua samassa asennossa.

Viime yönä lapsi nukkui ihan hyvin isänsä vieressä, kun kävin syömässä ja iltapesulla. Noin kaksi minuuttia siitä, kun olin mennyt lapsen viereen nukkumaan, alkoi hyörinä. Ja asettui vain tissillä.

Jossakin vaiheessa yötä sanoin miehelleni, että hän saa nukuttaa lapsen, minä en jaksa enää. Mies sitten antoi pullosta maitoa ja sai lapsen nukkumaan. Noin kaksi minuuttia siitä, kun lapsi saatiin sänkyyn, alkoi huuto. Ja ei auttanut kuin minun imettää. Olen nukkunut hyvin ehkä noin klo 6-8 välillä viime yönä. Kaavailimme viime viikolla, että olisin mennyt äitini luo nukkumaan yhdeksi yöksi, mutta tuskinpa onnistuu moinen, kun lapsi ei nukahda kuin tissille.

Asiaa ei auta yhtään se, että minulla on jo niin paljon univelkaa, että nukahtaminen tuottaa jo vaikeuksia. Enkä saa päivisinkään unta. Vaunujakin pitää olla sen tiuhaan tahtiin heiluttelemassa, että on ihan turha nukkua. Tulee vain pahalle tuulelle, kun kutsu käy juuri, kun on itse nukahtamassa.

Tänään onkin ollut semmoinen olo, että voisin nukkua pystyyn. Alkaa olla jo melko epätoivoinen olo, tuntuu, että saako tässä enää koskaan nukkua kunnolla. Mietin tässä jo, että pitäisikö yrittää nukuttaa lapsi pinnasänkyyn. Eihän tässä muutenkaan nukuta, joten samapa tuo olisi sitäkin kokeilla.

Olen kyllä sitä mieltä, että jos tästä vauvavuodesta selviää hengissä, niin selviää mistä vain. Välillä kyllä epäilyttää, että selviääköhän tästä.

Ensimmäinen ruokaviikko

Ensimmäinen ruokaviikko on meidän perheessä ohi, ja toinen on käynnistynyt. Sormiruokailu ei lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. Koska lasta ei saa vielä istuttaa syöttötuoliin, jouduin pitämään lasta sylissä ruokailun aikana. Näin ollen en nähnyt kunnolla, mitä ruoan kanssa puuhasi. Tyttö kun on melkoisen kiihkeä joka asiassa, myös ruokaa imeskeli semmoisella vauhdilla, että pari kertaa kakisteli tosissaan naama punaisena banaania ja kurkkua syötyään. Tästä säikähdin sen verran, että päätimme jättää sormiruokailun odottamaan sitä, kunnes ipanan voi pistää syöttötuoliin.

Olemme siis syöneet soseita, aika karkeina tosin ja muksu haluaa itse pistää lusikan suuhun, mutta mikäs siinä. Lusikan käyttö sujuu jo suht. hyvin, sillä olemme antaneet hänen jo pitkän aikaa leikkiä lusikalla sen jälkeen, kun d-vitamiinit on annettu.

Ensimmäisen viikon ruokia olivat:
- banaani, ensin sormiruokaillen, sittemmin harukalla soseutettuna
- Kurkku sormiruokaillen
- mustikka-vadelmasose, haarukalla soseutettuna, laitoin välillä myös hiukan banaania joukkoon
- porkkana-kukkakaalisose, höyrytettynä ja haarukalla soseutettuna
- omenasose, raastettuna

Nyt toisella viikolla olemme kokeilleet seuraavia ruokia:
- avokado, haarukalla soseutettuna
- päärynä-mangosose, raastettuna
- bataattisose, keitettynä ja perunasurvimella soseutettuna

Pakkaseen olen myös tehtaillut aina pikkuisen päiväunien jälkeen soseita valmiiksi, olen ensin keittänyt hedelmät pienessä määrässä vettä, kasvikset olen höyryttänyt. Pakkasessa odottaa nyt omenasosetta, peruna-porkkanasosetta, mango-päärynäsosetta sekä bataattisosetta.

Must haves

Kirjoittelin tässä jokin aika turhakkeista, eli vauvakamasta, jotka on meidän perheessä jääneet vähäiselle käytölle. Ajattelinpa jakaa myös meidän perheen ehdottomat kärkituotteet, jotka ovat seuraavat:

• imetystyyny! Ensimmäisen viikon ajan lapsen synnytyksestä kärsin kamalista niskakivuista, enkä voinut kääntää eden päätä sivulle. Koska makuuasennossa imettäminen ei tuolloin onnistunut, niin avun toi iki-ihana imetystyyny! Meillä on se vieläkin 5 kk ikäisenä käytössä.
• kapalo (äitiyspakkauksen lakana toimitti tätä virkaa), takasi ensimmäisen 3 kk:n ajan levolliset yöunet
• mekanismituoli, saa jalat ylös ja niskalle tukea, yöllä saatan jopa nukahtaa siihen imettäessä.
• Yhdistelmävaunut. Kaikkihan eivät vaunuja hanki, mutta meillä ne ovat osoittautuneet loistavaksi päiväunipaikaksi.
• Kantoreppu. Ostimme käytettynä, joten vaikka on aika vähällä käytöllä, on silti hyvä apu. Varsinkin, kun viime aikoina vauveli on  kitissyt ja itkenyt koko ajan yksin ollessaan. Kantorepussa on tyytyväinen, ja äitikin saa vaikka syötyä jotain samalla.

Eipä näitä nyt niin paljon ollut, mutta helpottavat jo arkea kovasti :)

Väsyttää

Tänään itki sekä äiti että lapsi, kun oli nukutusaika. Jotenkin vaan tänään on mennyt kaikki persiilleen. Kyllä saa unohtaa anoppilan reissut tältä erää, mä olen jo tarpeeksi hermoraunio ilman sitäkin. Taidan mennä oman äitini luo yhdeksi yöksi nukkumaan. Yöstä tulee varmasti isälle ja lapselle rankka, ja lapsen senssit menee sekaisin, mutta ainakin mä jaksan sitten paremmin tätä härdelliä. Nyt vaan tuntuu siltä, että voimat on loppu ja on pakko saada pieni breikki tästä kaikesta.

Kaiken tämän kroonisen väsymyksen keskellä tunnen vielä syyllisyyttä siitä, etten jaksa ja hermot on kireällä. On tämä niin rankkaa, ei sitä osannut kyllä raskausaikana kuvitellakaan.

Levottomia öitä ja sormiruokailua

Tänään typymme täyttää sitten viisi kuukautta. Yöt ovat olleet todella levottomia, eikä tuo talviaikaan siirtyminenkään auttanut yhtään asiaa, tänä aamuna tyttö heräsi jo 5.45. Onneksi sylissä nukkumisen kausi oli vain ohimenevää, sitä kesti noin viikon. Sittemmin ollaan taas nukuttu päikkärit vaunuissa, joskus kahdet, joskus kolmet päiväunet. Kolmet päikkärit ovat kyllä ideaalit, koska muuten ilta menee aika hulinaksi. Tyttö on kaksien päikkärien jälkeen yliväsynyt, ja siksi sitten riehuu ja kukkuu, eikä malta rauhoittua yöunille. Nykyisellään päikkärit menevät niin, että ekat unet kestävät noin 1,5 tuntia, toiset noin 2,5 tuntia ja ne kolmannet 30-40 minuuttia. Illalla yöunille meno tapahtuu tissillä oleilemalla noin 19.30-20.30 alkaen, jossa ussotetaan sitten parisen tuntia.Yöunille mennään 21.30-22.30 tietämillä, ja aamulla herätys n. 7.30. Yöllä 1-3 syöntiä, ja välissä muuten vain levotonta pyörimistä. Mulla alkaa olla selkä aika kipeenä, kun tyttö nukkuu niin leveästi...

Typykkää on alkanut ruoka kiinnostaa, ja olenkin pohtinut tässä kiinteiden aloittamista. Alunperin oli tarkoitus odottaa 6 kuukauteen asti, mutta jos häntä se ruoka nyt kiinnostaa, niin hyvä kait se olisi jo nyt alkaa totuttelemaan. Me aiomme toteuttaa sormiruokailua, joten siinä varmaan jokin aika menee, ennen kuin tyttö rupeaa varsinaisesti syömään ruokaa, alku taitaa mennä vain ihan hypistellessä ja makustellessa. Kokeilimme sitten tänään kurkkua ja banaania. Loppujen lopuksi minun piti antaa banaani tytön suuhun, koska hän ei itse jostain syystä saanut otettua sitä, mutta kuitenkin hinku maistaa oli kova. Ehkä banaani oli niin liukas, ettei saanut siitä otetta. Vaikka sormiruokailun periaatteisiinhan kuuluu, että lapsi itse ottaa ruoat suuhunsa. Kovin tyytyväisenä näytti bamaania imeskelevän, kurkut heitti lattialle. Lautastakin olisi halunnut mutustella...

Täytyy nyt katsella, miten tämä sormiruokailu lähtee etenemään, itse olen vähän ymmälläni tästä aloitusajankohdasta, kun olisin halunnut odottaa vielä kiintieisiin siirtymistä. Mutta ehkä tämä alkuvaihe on tosiaan enemmän tutustumista ruokaan. Tässä olisi marraskuulle tiedossa vielä anoppilassa  vierailu sekä yhdet häät ja jotenkin ärsyttää jo valmiiksi, koska tiedän, että saan koko ajan selitellä näitä ruoka-asioita ja kuunnella ohjeita, miten kannattaisi tehdä. Huoh, suku on pahin...