Voisin nukkua pystyyn

Meillä on ollut taas todella levoton viikko yöunien suhteen. Päiväunet sentään ovat menneet hyvin...
En tiedä, onko lapsella sitten jo tarve kiinteisiin, onneksi ne aloitettiin jo. Aika suuria annoksia on mielestäni ruvennut jo syömään. Silti yöllä herätään monta, monta kertaa ja syödään kauan. Loppuaika meneekin pyöriessä ja hyöriessä. Ja minun ei kärsi vaihtaa asentoa, koska vauva herää heti. Eli selkäkin on aika paskana, kun pitää koko yö nukkua samassa asennossa.

Viime yönä lapsi nukkui ihan hyvin isänsä vieressä, kun kävin syömässä ja iltapesulla. Noin kaksi minuuttia siitä, kun olin mennyt lapsen viereen nukkumaan, alkoi hyörinä. Ja asettui vain tissillä.

Jossakin vaiheessa yötä sanoin miehelleni, että hän saa nukuttaa lapsen, minä en jaksa enää. Mies sitten antoi pullosta maitoa ja sai lapsen nukkumaan. Noin kaksi minuuttia siitä, kun lapsi saatiin sänkyyn, alkoi huuto. Ja ei auttanut kuin minun imettää. Olen nukkunut hyvin ehkä noin klo 6-8 välillä viime yönä. Kaavailimme viime viikolla, että olisin mennyt äitini luo nukkumaan yhdeksi yöksi, mutta tuskinpa onnistuu moinen, kun lapsi ei nukahda kuin tissille.

Asiaa ei auta yhtään se, että minulla on jo niin paljon univelkaa, että nukahtaminen tuottaa jo vaikeuksia. Enkä saa päivisinkään unta. Vaunujakin pitää olla sen tiuhaan tahtiin heiluttelemassa, että on ihan turha nukkua. Tulee vain pahalle tuulelle, kun kutsu käy juuri, kun on itse nukahtamassa.

Tänään onkin ollut semmoinen olo, että voisin nukkua pystyyn. Alkaa olla jo melko epätoivoinen olo, tuntuu, että saako tässä enää koskaan nukkua kunnolla. Mietin tässä jo, että pitäisikö yrittää nukuttaa lapsi pinnasänkyyn. Eihän tässä muutenkaan nukuta, joten samapa tuo olisi sitäkin kokeilla.

Olen kyllä sitä mieltä, että jos tästä vauvavuodesta selviää hengissä, niin selviää mistä vain. Välillä kyllä epäilyttää, että selviääköhän tästä.