Tänään typymme täyttää sitten viisi kuukautta. Yöt ovat olleet todella levottomia, eikä tuo talviaikaan siirtyminenkään auttanut yhtään asiaa, tänä aamuna tyttö heräsi jo 5.45. Onneksi sylissä nukkumisen kausi oli vain ohimenevää, sitä kesti noin viikon. Sittemmin ollaan taas nukuttu päikkärit vaunuissa, joskus kahdet, joskus kolmet päiväunet. Kolmet päikkärit ovat kyllä ideaalit, koska muuten ilta menee aika hulinaksi. Tyttö on kaksien päikkärien jälkeen yliväsynyt, ja siksi sitten riehuu ja kukkuu, eikä malta rauhoittua yöunille. Nykyisellään päikkärit menevät niin, että ekat unet kestävät noin 1,5 tuntia, toiset noin 2,5 tuntia ja ne kolmannet 30-40 minuuttia. Illalla yöunille meno tapahtuu tissillä oleilemalla noin 19.30-20.30 alkaen, jossa ussotetaan sitten parisen tuntia.Yöunille mennään 21.30-22.30 tietämillä, ja aamulla herätys n. 7.30. Yöllä 1-3 syöntiä, ja välissä muuten vain levotonta pyörimistä. Mulla alkaa olla selkä aika kipeenä, kun tyttö nukkuu niin leveästi...
Typykkää on alkanut ruoka kiinnostaa, ja olenkin pohtinut tässä kiinteiden aloittamista. Alunperin oli tarkoitus odottaa 6 kuukauteen asti, mutta jos häntä se ruoka nyt kiinnostaa, niin hyvä kait se olisi jo nyt alkaa totuttelemaan. Me aiomme toteuttaa sormiruokailua, joten siinä varmaan jokin aika menee, ennen kuin tyttö rupeaa varsinaisesti syömään ruokaa, alku taitaa mennä vain ihan hypistellessä ja makustellessa. Kokeilimme sitten tänään kurkkua ja banaania. Loppujen lopuksi minun piti antaa banaani tytön suuhun, koska hän ei itse jostain syystä saanut otettua sitä, mutta kuitenkin hinku maistaa oli kova. Ehkä banaani oli niin liukas, ettei saanut siitä otetta. Vaikka sormiruokailun periaatteisiinhan kuuluu, että lapsi itse ottaa ruoat suuhunsa. Kovin tyytyväisenä näytti bamaania imeskelevän, kurkut heitti lattialle. Lautastakin olisi halunnut mutustella...
Täytyy nyt katsella, miten tämä sormiruokailu lähtee etenemään, itse olen vähän ymmälläni tästä aloitusajankohdasta, kun olisin halunnut odottaa vielä kiintieisiin siirtymistä. Mutta ehkä tämä alkuvaihe on tosiaan enemmän tutustumista ruokaan. Tässä olisi marraskuulle tiedossa vielä anoppilassa vierailu sekä yhdet häät ja jotenkin ärsyttää jo valmiiksi, koska tiedän, että saan koko ajan selitellä näitä ruoka-asioita ja kuunnella ohjeita, miten kannattaisi tehdä. Huoh, suku on pahin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti