Talven tultua teimme pari hankintaa, eli ostimme lämpöpussin vaunuihin sekä kaukaloon, kumpikin olivat noin 50 euron hintaisia.
Vaunuihin ostimme jääkarhupussin, jota on monissa keskusteluissa kehuttu. Itse kiinnostuin pussista lähinnä siksi, että sen mainostettiin vähentävän pukemiseen liittyvää itkurumbaa, koska lapselle ei tarvitse laittaa niin paljon vaatetta päälle kuin normaalisti. Paksuuden vuoksi pussi on erinomainen talvivaunuiluun. Kokeilimme pussia viikon-pari eikä se kyllä merkittävästi helpottanut uloslähtöä. Lapselle piti kuitenkin laittaa reippaasti vaatetta alle ainakin 10-15 asteen pakkasessa, ja itse olen pitänyt tuota 15 astetta pakkasrajana ulkona nukuttamiselle toppapuvunkin kera. Kuitenkin pussin kanssakin on päälle laitettava haalaria, tumppua, villasukkaa, kypärämyssyä, pipoa jne, joten meillä on kyllä ihan kunnon huutokonsertteja koettu pussinkin kera. Että se siitä "saat lapsen pussiin ilman itkun itkua" -höpötyksestä. Lisäksi raivoaminen jatkui vaunuissa, kun lapsi piti vielä laittaa turvavöihin (vaunun vyöt laitetaan pussissa olevista rei'istä läpi).
Ihmettelimme, kun päiväunet muuttuivat yhtäkkiä kamalan lyhyiksi, eikä lasta saanut millään rauhoitettua uudelleen uneen, kun hän heräsi. Unet kestivät noin 30-40 minuuttia. Sitten kerran huomasin, että lapsi pälyili pussissa pelokkaasti ympärilleen, pussin suu kun piti kiristää aika tiukkaan, ettei kylmää ilmaa pääse kaula-aukosta läpi. Vaihdoimme sitten takaisin vaunun kantokoppaan, ja avot, tyttö nukkua tuhilasti kaksi tuntia heräämättä kertaakaan. Se siitä jääkarhupussista. No, pussin pitäisi mennä parivuotiaaksi asti, joten ehkäpä sitä voi käyttää sitten myöhemmin esim. rattaissa jalkojen lämmittäjänä.
Jääkarhupussia kätevämpi oli ostamamme kaukalopussi, joka meillä on Wallaboo-merkkinen. Siinäkin kyllä markkinointityypit ovat vähän liioitelleet, sillä pussin mainostetaan menevän vuoden ikäiseksi asti. Meidän sirolle puolivuotiaalle pussi on juuri sopiva, joten tuskinpa vuoden ikään asti menee. Pussi oli silti hyvä hankinta, sillä kun olimme autoreissussa, tytön sai laitettua kaukaloon kevymmällä vaatetuksella ja kaukalossa oli mukava leikkiä, kun ei ollut niin paljon vaatetta. Tauot huoltiksellakin sujuivat hyvin, kun ei tarvinnut käydä läpi kamalaa riisumis- ja pukemisrumbaa. Pelkästään tuon kahden päivän reissun vuoksi kaukalopussi oli loistava hankinta, mutta on pussia toki tullut myöhemminkin käytettyä, lähinnä jokaviikkoisella mummulareissulla.
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Kaikki tiet vievät unikouluun
No niin, tähän on tultu. Jollei tyttömme nukkuminen korjaannu, menemme tammikuussa ensi- ja turvakodin unikouluun. Onneksemme neuvolantätimme oli sitä mieltä, että meillä on kaikki edellytykset tuolle unikoululle. Itsellä on vähän sekalaiset fiilikset, toisaalta on helpottunut olo, toisaalta surullinen ja pettynytkin siitä, ettei itse pysty asiaa ratkaisemaan. Mutta kun tämä mahdollisuus annetaan meille, niin aion käyttää sen hyväksi. Ehkäpä jo kuukauden päästä meillä nukutaan hyvin...
tiistai 14. joulukuuta 2010
Pakkasta
Nyt ne ovat sitten saapuneet, kauhulla ja pelolla odotetut pakkaset. Lapsi on pakko nukuttaa sisällä. Itkua, huutoa ja hampaidenkiristelyä. Voi kun nämä pakkaset loppuisivat pian...
Se on muuten jännä, miten elämä pyörii koko ajan nukkumisen ympärillä. On pyörinyt jo puoli vuotta. Välillä mietin, että saankohan enää koskaan nukkua kokonaisia öitä. Oppiikohan tuo lapsi koskaan nukkumaan. Ja sitten mietin, että saakohan lapseni pahojakin traumoja siitä, että äiti on koko ajan väsynyt ja pahalla tuulella. Kai tämä koko vauvavuosi menee ihan sumussa, muistaakohan tästä jälkikäteen edes mitään. Mutta ehkä siksi niitä lapsia tehdäänkin lisää, kun ei jälkikäteen muisteta millaista helvettiä tämä arki on välillä...
Se on muuten jännä, miten elämä pyörii koko ajan nukkumisen ympärillä. On pyörinyt jo puoli vuotta. Välillä mietin, että saankohan enää koskaan nukkua kokonaisia öitä. Oppiikohan tuo lapsi koskaan nukkumaan. Ja sitten mietin, että saakohan lapseni pahojakin traumoja siitä, että äiti on koko ajan väsynyt ja pahalla tuulella. Kai tämä koko vauvavuosi menee ihan sumussa, muistaakohan tästä jälkikäteen edes mitään. Mutta ehkä siksi niitä lapsia tehdäänkin lisää, kun ei jälkikäteen muisteta millaista helvettiä tämä arki on välillä...
perjantai 10. joulukuuta 2010
Unohtakaa unikoulut!
Meillä on noudatettu parisen viikkoa Pantleyn uniohjelmaa ja tuloksena on se, että yöllä herätään tunnin välin, välillä ollaan hereillä pitempiäkin aikoja. Päiväunille mennään kamalan huudon saattelemana ja nukutaan nekin tosi huonosti. Äiti on uskomattoman uupunut. Niin uupunut, että nukahtaminen on jo vaikeaa eikä näin ollen päiväunista tule mitään, vaikka joku muu lasta hoitaisikin. En olisi aikaisemmin ikinä muuten uskonut, että kukaan ihminen voisi selvitä näin pitkään näin lyhyillä yöunilla, mutta näköjään se onnistuu.
Joten neuvoni kaikille on, että unohtakaa ne hiivatin unikoulut ja kärsikää. Tilanne voi nimittäin muuttua huonompaankin suuntaan unikoulun serauksena.
Raportoin tuonnempana lisää tästä meidän unikoulusta, kunhan olen saanut kerättyä tarpeeksi voimia ja ehkä jopa hieman nukuttua.
Joten neuvoni kaikille on, että unohtakaa ne hiivatin unikoulut ja kärsikää. Tilanne voi nimittäin muuttua huonompaankin suuntaan unikoulun serauksena.
Raportoin tuonnempana lisää tästä meidän unikoulusta, kunhan olen saanut kerättyä tarpeeksi voimia ja ehkä jopa hieman nukuttua.
tiistai 7. joulukuuta 2010
The best plan is no plan at all
Kun olin raskaana, suunnittelin synnyttäväni "luomuna" ilman kipulääkkeitä. Synnytyksessä kivut olivat niin kovat, että olin valmis ottamaan vastaan kaiken saatavilla olevan kivunlievityksen, ja otinkin ilokaasua ja epiduraalin. Enlä katunut päätöstäni yhtään!
Sairaalassa puhuimme mieheni kanssa, että emme missään nimessä uskaltaisi ottaa tyttöämme viereemme nukkumaan. Heti ensimmäisenä yönä sairaalasta kotiuduttuamme tyttö nukkui vieressämme, ja nukkuu edelleen puolivuotiaana.
Olin suunnitellut, että kiinteitä aloitetaan syömään vasta puolivuotiaana, mutta tytön kiinnostus ruokaan saikin aloittamaan ne jo viisikuisena.
Olin suunnitellut, että kun kiinteät aloitetaan, aloitamme sormiruoalla. Tyttö sai kuitenkin pari kovaa kakistelukohtausta, joista kauhistuneena siirryin soseisiin ja soseilla mennään edelleen.
Niinpä niin. Äideillä saattaa usein olla monenmoisia suunnitelmia, mutta vauvat eivät aina ole samaa mieltä. Niinpä paras teko, minkä voit tehdä, on lopettaa suunnittelu ja porskuttaa eteenpäin tilanteen mukaan ja vauvaasi kuunnellen.
Siihen samaan syssyyn voit heittää kaikki vauvanhoitokirjat kartanolle ja sulkea netin keskustelupalstat. Mene sen sijaan vauvasi luo, luota omaan vaistoosi ja nauti äitiydestäsi!
Sairaalassa puhuimme mieheni kanssa, että emme missään nimessä uskaltaisi ottaa tyttöämme viereemme nukkumaan. Heti ensimmäisenä yönä sairaalasta kotiuduttuamme tyttö nukkui vieressämme, ja nukkuu edelleen puolivuotiaana.
Olin suunnitellut, että kiinteitä aloitetaan syömään vasta puolivuotiaana, mutta tytön kiinnostus ruokaan saikin aloittamaan ne jo viisikuisena.
Olin suunnitellut, että kun kiinteät aloitetaan, aloitamme sormiruoalla. Tyttö sai kuitenkin pari kovaa kakistelukohtausta, joista kauhistuneena siirryin soseisiin ja soseilla mennään edelleen.
Niinpä niin. Äideillä saattaa usein olla monenmoisia suunnitelmia, mutta vauvat eivät aina ole samaa mieltä. Niinpä paras teko, minkä voit tehdä, on lopettaa suunnittelu ja porskuttaa eteenpäin tilanteen mukaan ja vauvaasi kuunnellen.
Siihen samaan syssyyn voit heittää kaikki vauvanhoitokirjat kartanolle ja sulkea netin keskustelupalstat. Mene sen sijaan vauvasi luo, luota omaan vaistoosi ja nauti äitiydestäsi!
maanantai 6. joulukuuta 2010
Päivärytmistä
Joitakin kuukausia sitten tuskailimme vauvamme päivärytmin kanssa, sopivaa rytmiä ei tuntunut oikein löytyvän millään. Luin "Opi tuntemaan vauvasi" -kirjasta EASY-rytmistä, joka tarkoittaa Eat, Activate, Sleep, You. Eli ensin syödään, sitten touhutaan, vaihdetaan vaippaa jne, jonka jälkeen nukutaan. Ja vauvan nukkuessa voit keskittyä itseesi. Kokeilimme tätä rytmiä jonkin aikaa, ja se tuntui olevan ihan sopiva meille. Mutta sitten huomasimme, että pikkuisemme alkoi pulauttelemaan tosi paljon. Ehkä syöntiväli oli liian harva, jolloin vauvamme ahmi liikaa nälissänsä tai sitten unien olisi pitänyt olla pidempiä kuin 30 minuuttia.
Luin sitten joltakin keskustelupalstalta, että joku syötti vauvan sekä ennen että jälkeen päiväunien, jotta vauva saisi hyvät unet vatsa kylläisenä. Meilläkin tätä kokeiltiin ja tämä rytmi todettiin todella toimivaksi, ja jossakin välissä vauvan unetkin pitenivät. Tällä rytmillä mentiin pitkälle, aina siihen 5 kuukauden ikään saakka, jolloin aloitimme kiinteät.
Kiinteiden aloittaminen sai rytmimme jotenkin sekaisin, kun pähkäilin, että missä välissä niitä kiinteitä oikein syötettäisiin. Aluksi syötin kiinteitä kerran päivässä, sitten kaksi, siitä siirryttiin kolmeen ja nyt kun vauva on täyttänyt puoli vuotta, olemme siirtyneet neljään kiinteään ateriaan, koska ruokaa näyttää uppoavan.
Rytmi meni tosiaan sekaisin, ja söimme vähän milloin sattuu. Nyt neljään ateriaan siirryttäessä rytmi on taas jotenkin selvinnyt, ja syötän jälleen sekä ennen että jälkeen päiväunien. Eli käytännössä meillä syödään parin tunnin välein, nyt myös öisin. Olenkin ruvennut miettimään, johtuuko tiheä yösyöminen liian tiheästä päiväsyömisestä. Toisaalta jossakin neuvotaan, että yöheräämisistä pääsee eroon päiväsyöttöjä lisäämällä. Jotenkin en usko, että se meidän tapauksessamme olisi oikea tie. Täytyy vähän miettiä ja kysyä neuvolastakin apuja syöntirytmiin järjestämiseen. Joskus vaan rasittaa se, kun tämä vauvanhoito on yhtä arvailua ja kokeilua.
Luin sitten joltakin keskustelupalstalta, että joku syötti vauvan sekä ennen että jälkeen päiväunien, jotta vauva saisi hyvät unet vatsa kylläisenä. Meilläkin tätä kokeiltiin ja tämä rytmi todettiin todella toimivaksi, ja jossakin välissä vauvan unetkin pitenivät. Tällä rytmillä mentiin pitkälle, aina siihen 5 kuukauden ikään saakka, jolloin aloitimme kiinteät.
Kiinteiden aloittaminen sai rytmimme jotenkin sekaisin, kun pähkäilin, että missä välissä niitä kiinteitä oikein syötettäisiin. Aluksi syötin kiinteitä kerran päivässä, sitten kaksi, siitä siirryttiin kolmeen ja nyt kun vauva on täyttänyt puoli vuotta, olemme siirtyneet neljään kiinteään ateriaan, koska ruokaa näyttää uppoavan.
Rytmi meni tosiaan sekaisin, ja söimme vähän milloin sattuu. Nyt neljään ateriaan siirryttäessä rytmi on taas jotenkin selvinnyt, ja syötän jälleen sekä ennen että jälkeen päiväunien. Eli käytännössä meillä syödään parin tunnin välein, nyt myös öisin. Olenkin ruvennut miettimään, johtuuko tiheä yösyöminen liian tiheästä päiväsyömisestä. Toisaalta jossakin neuvotaan, että yöheräämisistä pääsee eroon päiväsyöttöjä lisäämällä. Jotenkin en usko, että se meidän tapauksessamme olisi oikea tie. Täytyy vähän miettiä ja kysyä neuvolastakin apuja syöntirytmiin järjestämiseen. Joskus vaan rasittaa se, kun tämä vauvanhoito on yhtä arvailua ja kokeilua.
tiistai 23. marraskuuta 2010
Kiinteiden vaikutus nukkumiseen
Aina kuulee sanottavan, että yöt muuttuvat rauhallisemmiksi, kun vauva alkaa syömään kiinteitä. Harvemmin kuulee puhuttavan siitä, että voi käydä myös päinvastoin, niin kuin meillä kävi. Yöt muuttuivat entistä rauhattomammiksi kiinteiden aloittamisen jälkeen. Ennen kiinteitä herättiin 1-3 kertaa yössä, kiinteiden aloittamisen jälkeen 3-5 kertaa. Erityisen ihana oli se yö, kun vauveli heräsi viisi kertaa yön aikana ja silti heräsi aamulla klo 5.30 oikein pirtsakkana. Silloin ei äitiä oikein naurattanut.
Soitin lopulta terveydenhoitajallemme, joka totesi, että on hyvin yleistä, että yöt muuttuvat levottomiksi kiinteiden aloittamisen jälkeen, kun sekä elimistön että mielen täytyy totutella siihen, että nyt syödään muutakin kuin maitoa.
Näin on ollut siis jo kolme viikkoa. Pari yötä sitten koimme oikeaa luksusta, kun yön aikana herättiin vain kaksi kertaa. Kylläpä oli äitikin aamulla virkeä herätessä. Mutta nyt ne päiväunetkin ovat sitten muuttuneet levottomiksi, kamalaa huutoa taas vaunuissa ja kamalan herkkää uni. Milloinkahan tämä tilanne oikein asettuu?
Olen muutellut iltarutiineja jonkin verran. Ennen vauva söi illalla sylissäni olohuoneessa ja lopulta nukahti syliini, josta sitten kannoin hänet sänkyyn. Myös yöllä syötin olohuoneessa. Vauva rupesi kuitenkin heräilemään siirrettäessä ja myös nukkumaan käyminen alkoi olla aikaa vievää, kun vauva kiinnitti illalla huomionsa kaikkeen muuhun kuin unensaantiin. Mieskin joutui hiippailemaan talossa, ettei vauva häiriintyisi. Alkoi olla kaikille aika rasittava tilanne.
Nyt olemme tehneet niin, että vien tytön iltapesun jälkeen makuuhuoneeseen, jossa hän vähän aikaa leikkii sängyssä, valot ovat himmennettynä ja rauhallinen iltamusiikki soi cd:ltä. Sitten tyttö syö vähän, luemme iltasadun ja hän vielä leikiskelee. Sen jälkeen sammutan valot, typykkä syö vielä ja lopulta nukahtaa, joskus tissille, joskus ihan itsekseen. Tällä hetkellä tyttö nukahtaa jo noin klo 20, kun aiemmin vein hänet sänkyyn nukkumaan aikaisintaa klo 21.30. Silti aamulla herätään samoihin aikoihin kuin ennenkin. Nämä nukkumisrutiinit on kyllä toimineet ja itsekin saa vielä illalla puuhattua jotain tai vain hengähdettyä. Silti itsekin laitan melko aikaisin nukkumaan, että saisin edes joten kuten nukuttua, kun koskaan ei tiedä etukäteen, kuinka levoton yö on edessä.
Soitin lopulta terveydenhoitajallemme, joka totesi, että on hyvin yleistä, että yöt muuttuvat levottomiksi kiinteiden aloittamisen jälkeen, kun sekä elimistön että mielen täytyy totutella siihen, että nyt syödään muutakin kuin maitoa.
Näin on ollut siis jo kolme viikkoa. Pari yötä sitten koimme oikeaa luksusta, kun yön aikana herättiin vain kaksi kertaa. Kylläpä oli äitikin aamulla virkeä herätessä. Mutta nyt ne päiväunetkin ovat sitten muuttuneet levottomiksi, kamalaa huutoa taas vaunuissa ja kamalan herkkää uni. Milloinkahan tämä tilanne oikein asettuu?
Olen muutellut iltarutiineja jonkin verran. Ennen vauva söi illalla sylissäni olohuoneessa ja lopulta nukahti syliini, josta sitten kannoin hänet sänkyyn. Myös yöllä syötin olohuoneessa. Vauva rupesi kuitenkin heräilemään siirrettäessä ja myös nukkumaan käyminen alkoi olla aikaa vievää, kun vauva kiinnitti illalla huomionsa kaikkeen muuhun kuin unensaantiin. Mieskin joutui hiippailemaan talossa, ettei vauva häiriintyisi. Alkoi olla kaikille aika rasittava tilanne.
Nyt olemme tehneet niin, että vien tytön iltapesun jälkeen makuuhuoneeseen, jossa hän vähän aikaa leikkii sängyssä, valot ovat himmennettynä ja rauhallinen iltamusiikki soi cd:ltä. Sitten tyttö syö vähän, luemme iltasadun ja hän vielä leikiskelee. Sen jälkeen sammutan valot, typykkä syö vielä ja lopulta nukahtaa, joskus tissille, joskus ihan itsekseen. Tällä hetkellä tyttö nukahtaa jo noin klo 20, kun aiemmin vein hänet sänkyyn nukkumaan aikaisintaa klo 21.30. Silti aamulla herätään samoihin aikoihin kuin ennenkin. Nämä nukkumisrutiinit on kyllä toimineet ja itsekin saa vielä illalla puuhattua jotain tai vain hengähdettyä. Silti itsekin laitan melko aikaisin nukkumaan, että saisin edes joten kuten nukuttua, kun koskaan ei tiedä etukäteen, kuinka levoton yö on edessä.
torstai 11. marraskuuta 2010
Voisin nukkua pystyyn
Meillä on ollut taas todella levoton viikko yöunien suhteen. Päiväunet sentään ovat menneet hyvin...
En tiedä, onko lapsella sitten jo tarve kiinteisiin, onneksi ne aloitettiin jo. Aika suuria annoksia on mielestäni ruvennut jo syömään. Silti yöllä herätään monta, monta kertaa ja syödään kauan. Loppuaika meneekin pyöriessä ja hyöriessä. Ja minun ei kärsi vaihtaa asentoa, koska vauva herää heti. Eli selkäkin on aika paskana, kun pitää koko yö nukkua samassa asennossa.
Viime yönä lapsi nukkui ihan hyvin isänsä vieressä, kun kävin syömässä ja iltapesulla. Noin kaksi minuuttia siitä, kun olin mennyt lapsen viereen nukkumaan, alkoi hyörinä. Ja asettui vain tissillä.
Jossakin vaiheessa yötä sanoin miehelleni, että hän saa nukuttaa lapsen, minä en jaksa enää. Mies sitten antoi pullosta maitoa ja sai lapsen nukkumaan. Noin kaksi minuuttia siitä, kun lapsi saatiin sänkyyn, alkoi huuto. Ja ei auttanut kuin minun imettää. Olen nukkunut hyvin ehkä noin klo 6-8 välillä viime yönä. Kaavailimme viime viikolla, että olisin mennyt äitini luo nukkumaan yhdeksi yöksi, mutta tuskinpa onnistuu moinen, kun lapsi ei nukahda kuin tissille.
Asiaa ei auta yhtään se, että minulla on jo niin paljon univelkaa, että nukahtaminen tuottaa jo vaikeuksia. Enkä saa päivisinkään unta. Vaunujakin pitää olla sen tiuhaan tahtiin heiluttelemassa, että on ihan turha nukkua. Tulee vain pahalle tuulelle, kun kutsu käy juuri, kun on itse nukahtamassa.
Tänään onkin ollut semmoinen olo, että voisin nukkua pystyyn. Alkaa olla jo melko epätoivoinen olo, tuntuu, että saako tässä enää koskaan nukkua kunnolla. Mietin tässä jo, että pitäisikö yrittää nukuttaa lapsi pinnasänkyyn. Eihän tässä muutenkaan nukuta, joten samapa tuo olisi sitäkin kokeilla.
Olen kyllä sitä mieltä, että jos tästä vauvavuodesta selviää hengissä, niin selviää mistä vain. Välillä kyllä epäilyttää, että selviääköhän tästä.
En tiedä, onko lapsella sitten jo tarve kiinteisiin, onneksi ne aloitettiin jo. Aika suuria annoksia on mielestäni ruvennut jo syömään. Silti yöllä herätään monta, monta kertaa ja syödään kauan. Loppuaika meneekin pyöriessä ja hyöriessä. Ja minun ei kärsi vaihtaa asentoa, koska vauva herää heti. Eli selkäkin on aika paskana, kun pitää koko yö nukkua samassa asennossa.
Viime yönä lapsi nukkui ihan hyvin isänsä vieressä, kun kävin syömässä ja iltapesulla. Noin kaksi minuuttia siitä, kun olin mennyt lapsen viereen nukkumaan, alkoi hyörinä. Ja asettui vain tissillä.
Jossakin vaiheessa yötä sanoin miehelleni, että hän saa nukuttaa lapsen, minä en jaksa enää. Mies sitten antoi pullosta maitoa ja sai lapsen nukkumaan. Noin kaksi minuuttia siitä, kun lapsi saatiin sänkyyn, alkoi huuto. Ja ei auttanut kuin minun imettää. Olen nukkunut hyvin ehkä noin klo 6-8 välillä viime yönä. Kaavailimme viime viikolla, että olisin mennyt äitini luo nukkumaan yhdeksi yöksi, mutta tuskinpa onnistuu moinen, kun lapsi ei nukahda kuin tissille.
Asiaa ei auta yhtään se, että minulla on jo niin paljon univelkaa, että nukahtaminen tuottaa jo vaikeuksia. Enkä saa päivisinkään unta. Vaunujakin pitää olla sen tiuhaan tahtiin heiluttelemassa, että on ihan turha nukkua. Tulee vain pahalle tuulelle, kun kutsu käy juuri, kun on itse nukahtamassa.
Tänään onkin ollut semmoinen olo, että voisin nukkua pystyyn. Alkaa olla jo melko epätoivoinen olo, tuntuu, että saako tässä enää koskaan nukkua kunnolla. Mietin tässä jo, että pitäisikö yrittää nukuttaa lapsi pinnasänkyyn. Eihän tässä muutenkaan nukuta, joten samapa tuo olisi sitäkin kokeilla.
Olen kyllä sitä mieltä, että jos tästä vauvavuodesta selviää hengissä, niin selviää mistä vain. Välillä kyllä epäilyttää, että selviääköhän tästä.
Ensimmäinen ruokaviikko
Ensimmäinen ruokaviikko on meidän perheessä ohi, ja toinen on käynnistynyt. Sormiruokailu ei lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. Koska lasta ei saa vielä istuttaa syöttötuoliin, jouduin pitämään lasta sylissä ruokailun aikana. Näin ollen en nähnyt kunnolla, mitä ruoan kanssa puuhasi. Tyttö kun on melkoisen kiihkeä joka asiassa, myös ruokaa imeskeli semmoisella vauhdilla, että pari kertaa kakisteli tosissaan naama punaisena banaania ja kurkkua syötyään. Tästä säikähdin sen verran, että päätimme jättää sormiruokailun odottamaan sitä, kunnes ipanan voi pistää syöttötuoliin.
Olemme siis syöneet soseita, aika karkeina tosin ja muksu haluaa itse pistää lusikan suuhun, mutta mikäs siinä. Lusikan käyttö sujuu jo suht. hyvin, sillä olemme antaneet hänen jo pitkän aikaa leikkiä lusikalla sen jälkeen, kun d-vitamiinit on annettu.
Ensimmäisen viikon ruokia olivat:
- banaani, ensin sormiruokaillen, sittemmin harukalla soseutettuna
- Kurkku sormiruokaillen
- mustikka-vadelmasose, haarukalla soseutettuna, laitoin välillä myös hiukan banaania joukkoon
- porkkana-kukkakaalisose, höyrytettynä ja haarukalla soseutettuna
- omenasose, raastettuna
Nyt toisella viikolla olemme kokeilleet seuraavia ruokia:
- avokado, haarukalla soseutettuna
- päärynä-mangosose, raastettuna
- bataattisose, keitettynä ja perunasurvimella soseutettuna
Pakkaseen olen myös tehtaillut aina pikkuisen päiväunien jälkeen soseita valmiiksi, olen ensin keittänyt hedelmät pienessä määrässä vettä, kasvikset olen höyryttänyt. Pakkasessa odottaa nyt omenasosetta, peruna-porkkanasosetta, mango-päärynäsosetta sekä bataattisosetta.
Olemme siis syöneet soseita, aika karkeina tosin ja muksu haluaa itse pistää lusikan suuhun, mutta mikäs siinä. Lusikan käyttö sujuu jo suht. hyvin, sillä olemme antaneet hänen jo pitkän aikaa leikkiä lusikalla sen jälkeen, kun d-vitamiinit on annettu.
Ensimmäisen viikon ruokia olivat:
- banaani, ensin sormiruokaillen, sittemmin harukalla soseutettuna
- Kurkku sormiruokaillen
- mustikka-vadelmasose, haarukalla soseutettuna, laitoin välillä myös hiukan banaania joukkoon
- porkkana-kukkakaalisose, höyrytettynä ja haarukalla soseutettuna
- omenasose, raastettuna
Nyt toisella viikolla olemme kokeilleet seuraavia ruokia:
- avokado, haarukalla soseutettuna
- päärynä-mangosose, raastettuna
- bataattisose, keitettynä ja perunasurvimella soseutettuna
Pakkaseen olen myös tehtaillut aina pikkuisen päiväunien jälkeen soseita valmiiksi, olen ensin keittänyt hedelmät pienessä määrässä vettä, kasvikset olen höyryttänyt. Pakkasessa odottaa nyt omenasosetta, peruna-porkkanasosetta, mango-päärynäsosetta sekä bataattisosetta.
maanantai 8. marraskuuta 2010
Must haves
Kirjoittelin tässä jokin aika turhakkeista, eli vauvakamasta, jotka on meidän perheessä jääneet vähäiselle käytölle. Ajattelinpa jakaa myös meidän perheen ehdottomat kärkituotteet, jotka ovat seuraavat:
- imetystyyny! Ensimmäisen viikon ajan lapsen synnytyksestä kärsin kamalista niskakivuista, enkä voinut kääntää eden päätä sivulle. Koska makuuasennossa imettäminen ei tuolloin onnistunut, niin avun toi iki-ihana imetystyyny! Meillä on se vieläkin 5 kk ikäisenä käytössä.
- kapalo (äitiyspakkauksen lakana toimitti tätä virkaa), takasi ensimmäisen 3 kk:n ajan levolliset yöunet
- mekanismituoli, saa jalat ylös ja niskalle tukea, yöllä saatan jopa nukahtaa siihen imettäessä.
- Yhdistelmävaunut. Kaikkihan eivät vaunuja hanki, mutta meillä ne ovat osoittautuneet loistavaksi päiväunipaikaksi.
- Kantoreppu. Ostimme käytettynä, joten vaikka on aika vähällä käytöllä, on silti hyvä apu. Varsinkin, kun viime aikoina vauveli on kitissyt ja itkenyt koko ajan yksin ollessaan. Kantorepussa on tyytyväinen, ja äitikin saa vaikka syötyä jotain samalla.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Väsyttää
Tänään itki sekä äiti että lapsi, kun oli nukutusaika. Jotenkin vaan tänään on mennyt kaikki persiilleen. Kyllä saa unohtaa anoppilan reissut tältä erää, mä olen jo tarpeeksi hermoraunio ilman sitäkin. Taidan mennä oman äitini luo yhdeksi yöksi nukkumaan. Yöstä tulee varmasti isälle ja lapselle rankka, ja lapsen senssit menee sekaisin, mutta ainakin mä jaksan sitten paremmin tätä härdelliä. Nyt vaan tuntuu siltä, että voimat on loppu ja on pakko saada pieni breikki tästä kaikesta.
Kaiken tämän kroonisen väsymyksen keskellä tunnen vielä syyllisyyttä siitä, etten jaksa ja hermot on kireällä. On tämä niin rankkaa, ei sitä osannut kyllä raskausaikana kuvitellakaan.
Kaiken tämän kroonisen väsymyksen keskellä tunnen vielä syyllisyyttä siitä, etten jaksa ja hermot on kireällä. On tämä niin rankkaa, ei sitä osannut kyllä raskausaikana kuvitellakaan.
tiistai 2. marraskuuta 2010
Levottomia öitä ja sormiruokailua
Tänään typymme täyttää sitten viisi kuukautta. Yöt ovat olleet todella levottomia, eikä tuo talviaikaan siirtyminenkään auttanut yhtään asiaa, tänä aamuna tyttö heräsi jo 5.45. Onneksi sylissä nukkumisen kausi oli vain ohimenevää, sitä kesti noin viikon. Sittemmin ollaan taas nukuttu päikkärit vaunuissa, joskus kahdet, joskus kolmet päiväunet. Kolmet päikkärit ovat kyllä ideaalit, koska muuten ilta menee aika hulinaksi. Tyttö on kaksien päikkärien jälkeen yliväsynyt, ja siksi sitten riehuu ja kukkuu, eikä malta rauhoittua yöunille. Nykyisellään päikkärit menevät niin, että ekat unet kestävät noin 1,5 tuntia, toiset noin 2,5 tuntia ja ne kolmannet 30-40 minuuttia. Illalla yöunille meno tapahtuu tissillä oleilemalla noin 19.30-20.30 alkaen, jossa ussotetaan sitten parisen tuntia.Yöunille mennään 21.30-22.30 tietämillä, ja aamulla herätys n. 7.30. Yöllä 1-3 syöntiä, ja välissä muuten vain levotonta pyörimistä. Mulla alkaa olla selkä aika kipeenä, kun tyttö nukkuu niin leveästi...
Typykkää on alkanut ruoka kiinnostaa, ja olenkin pohtinut tässä kiinteiden aloittamista. Alunperin oli tarkoitus odottaa 6 kuukauteen asti, mutta jos häntä se ruoka nyt kiinnostaa, niin hyvä kait se olisi jo nyt alkaa totuttelemaan. Me aiomme toteuttaa sormiruokailua, joten siinä varmaan jokin aika menee, ennen kuin tyttö rupeaa varsinaisesti syömään ruokaa, alku taitaa mennä vain ihan hypistellessä ja makustellessa. Kokeilimme sitten tänään kurkkua ja banaania. Loppujen lopuksi minun piti antaa banaani tytön suuhun, koska hän ei itse jostain syystä saanut otettua sitä, mutta kuitenkin hinku maistaa oli kova. Ehkä banaani oli niin liukas, ettei saanut siitä otetta. Vaikka sormiruokailun periaatteisiinhan kuuluu, että lapsi itse ottaa ruoat suuhunsa. Kovin tyytyväisenä näytti bamaania imeskelevän, kurkut heitti lattialle. Lautastakin olisi halunnut mutustella...
Täytyy nyt katsella, miten tämä sormiruokailu lähtee etenemään, itse olen vähän ymmälläni tästä aloitusajankohdasta, kun olisin halunnut odottaa vielä kiintieisiin siirtymistä. Mutta ehkä tämä alkuvaihe on tosiaan enemmän tutustumista ruokaan. Tässä olisi marraskuulle tiedossa vielä anoppilassa vierailu sekä yhdet häät ja jotenkin ärsyttää jo valmiiksi, koska tiedän, että saan koko ajan selitellä näitä ruoka-asioita ja kuunnella ohjeita, miten kannattaisi tehdä. Huoh, suku on pahin...
Typykkää on alkanut ruoka kiinnostaa, ja olenkin pohtinut tässä kiinteiden aloittamista. Alunperin oli tarkoitus odottaa 6 kuukauteen asti, mutta jos häntä se ruoka nyt kiinnostaa, niin hyvä kait se olisi jo nyt alkaa totuttelemaan. Me aiomme toteuttaa sormiruokailua, joten siinä varmaan jokin aika menee, ennen kuin tyttö rupeaa varsinaisesti syömään ruokaa, alku taitaa mennä vain ihan hypistellessä ja makustellessa. Kokeilimme sitten tänään kurkkua ja banaania. Loppujen lopuksi minun piti antaa banaani tytön suuhun, koska hän ei itse jostain syystä saanut otettua sitä, mutta kuitenkin hinku maistaa oli kova. Ehkä banaani oli niin liukas, ettei saanut siitä otetta. Vaikka sormiruokailun periaatteisiinhan kuuluu, että lapsi itse ottaa ruoat suuhunsa. Kovin tyytyväisenä näytti bamaania imeskelevän, kurkut heitti lattialle. Lautastakin olisi halunnut mutustella...
Täytyy nyt katsella, miten tämä sormiruokailu lähtee etenemään, itse olen vähän ymmälläni tästä aloitusajankohdasta, kun olisin halunnut odottaa vielä kiintieisiin siirtymistä. Mutta ehkä tämä alkuvaihe on tosiaan enemmän tutustumista ruokaan. Tässä olisi marraskuulle tiedossa vielä anoppilassa vierailu sekä yhdet häät ja jotenkin ärsyttää jo valmiiksi, koska tiedän, että saan koko ajan selitellä näitä ruoka-asioita ja kuunnella ohjeita, miten kannattaisi tehdä. Huoh, suku on pahin...
maanantai 25. lokakuuta 2010
Ihana lokakuu!
Olen lapseni myötä oppinut nauttimaan myös syksystä. Aiemmin olisin hypännyt auton rattiin ja ajanut sen kahden kilometrin (!) matkan töihin, jos vain vähänkin ilma näytti harmaalta. Loka- ja marraskuu ovat minulle olleet kaikkein tympeimpiä kuukausia. Nyt kun vaihtoehtoja ei ole, vaan ulos on lähdettävä lasta nukuttamaan lähes säässä kuin säässä, olen oppinut nauttimaan myös näistä harmaista keleistä. Kun laittaa sopivasti vaatetta päälle, niin mikäpäs siinä on kävellessä ja nuuhkiessa raikasta syysilmaa. Nyt on myös enemmän aikaa huomioida luontoa ja huomata, että tämä syksynkin karuus on itse asiassa kaunista.
torstai 14. lokakuuta 2010
Vauvauintia ja nukahtamisvaikeuksia
Mennyt viikko on ollut meillä äksöniä täynnä. Yleensä hissuttelemme kotona vauvelin kanssa ja päivärytmimme on vakiintunut. Tyttö tuntuu reagoivan herkästi muutoksiin, joten emme ole halunneet häntä väkisin lähteä huudattamaan turuille ja toreille. Nyt 4 kk iässä kuitenkin muukin maailma on alkanut kiinnostaa eivätkä uudet paikat pelota enää niin paljon. Lykkäsimme vauvauinnin aloittamista 3 kk:sta 4 kk:een ja se oli todella hyvä päätös, sillä aloitimme viikonloppuna vauvauinnin ja tyttö oli itse little miss sunshine. Me vanhemmat epäilimme, että uinnista tulee ihan katastrofi, ja olimme vielä uimahallin ovella kääntymässä pois, mutta kannatti mennä! Nautimme kaikki uinnista eikä typy pahemmin itkeskellytkään, naureskeli jopa välillä.
Päätimme vielä samalle päivälle lähteä käymään päiväseltään mökillä 170 km:n päässä laittamassa paikat talviteloille. Mietimme kyllä, että kauankohan tästä maksetaan, mutta se reissu oli käytävä. Ja hyvä niin, sillä nyt on jo lumet tulleet. Menomatka meni ihan hyvin, mutta paluumatka oli ihan järkyttävä. Tyttö huusi lähes koko ajan, sillä paluuaika oli pahimmoilleen iltakitinöiden ja -syömisten aikaan. Hän nukahti ehkä puoleksi tunniksi, mutta vähän ennen kotia heräsi ja parku jatkui. Kun pääsimme kuitenkin kotiin, niin tyttö oli taas kuin auringonpaiste. Kotona on mukava olla....
No viikkoon on kuulunut typyn kanssa myös minun työpaikalla käyntiä, kaverin luona vierailua ja meillä on vieraillut yksi uusi kasvo, jota typy ei ole ennen nähnyt.
Nyt onkin sitten taas nukkumisasiat ihan sekaisin. Yöllä herätään monta kertaa, varsinkin alkuyöstä. Tai no, monta ja monta, ehkä kolme-neljä kertaa. Mutta kamalan levotonta on uni. Ja koko yön pitää pitää kädestä kiinni, muuten alkaa hyörinät ja pyörinät. Unipussi ollaan jätetty pois, kun se tuntuu vähän rajoittavan jalkojen heiluttelua, ja tuntuu, että tyttö herää siihen, kun jalkoja ei voi vapaasti heilutella. Minä olen nukkunut pari yötä sohvalla, että jaksaisin päi
Päiväunista vaunuissa ei ole pariin päivään tullut oikein mitään, vaan tyttö huutaa vaunuissa aivan hysteerisenä. Heti, kun ottaa syliin, huuto lakkaa. Näinä parina päivänä onkin käynyt nyt niin, että tyttö on nukahtanut tissille ja siinäpä sitten minäkin olen istuskellut tunnin pari sohvalla nukkuva lapsi sylissä. Ja kädestä pitää pitää kiinni. Turha sanoa, että mitään en ole saanut aikaiseksi kotitöiden suhteen. Olen kuitenkin ajatellut, että parempi, että nukkuu kuin huutaa. Mikä lie vaihe menossa, toivottavasti jokin ohimenevä. Alkaa itselläkin olla tötterö olo, kun ei ole päässyt ulos vaunuttelemaan.
Olemme mietiskelleet, että nämä unihommelit voivat nyt johtua kolmesta syystä: joko on jokin eroahdistusvaihe meneillään, tai sitten elämässä on ollut liikaa äksöniä viime aikoina tai sitten hampaita on tulossa. Kuolaa nimittäin tulee aika paljon...epäilen kyllä tuota hampaidentuloa. Täytyy nyt katsella ja odotella, että miten asiat kehittyy.
Päätimme vielä samalle päivälle lähteä käymään päiväseltään mökillä 170 km:n päässä laittamassa paikat talviteloille. Mietimme kyllä, että kauankohan tästä maksetaan, mutta se reissu oli käytävä. Ja hyvä niin, sillä nyt on jo lumet tulleet. Menomatka meni ihan hyvin, mutta paluumatka oli ihan järkyttävä. Tyttö huusi lähes koko ajan, sillä paluuaika oli pahimmoilleen iltakitinöiden ja -syömisten aikaan. Hän nukahti ehkä puoleksi tunniksi, mutta vähän ennen kotia heräsi ja parku jatkui. Kun pääsimme kuitenkin kotiin, niin tyttö oli taas kuin auringonpaiste. Kotona on mukava olla....
No viikkoon on kuulunut typyn kanssa myös minun työpaikalla käyntiä, kaverin luona vierailua ja meillä on vieraillut yksi uusi kasvo, jota typy ei ole ennen nähnyt.
Nyt onkin sitten taas nukkumisasiat ihan sekaisin. Yöllä herätään monta kertaa, varsinkin alkuyöstä. Tai no, monta ja monta, ehkä kolme-neljä kertaa. Mutta kamalan levotonta on uni. Ja koko yön pitää pitää kädestä kiinni, muuten alkaa hyörinät ja pyörinät. Unipussi ollaan jätetty pois, kun se tuntuu vähän rajoittavan jalkojen heiluttelua, ja tuntuu, että tyttö herää siihen, kun jalkoja ei voi vapaasti heilutella. Minä olen nukkunut pari yötä sohvalla, että jaksaisin päi
Päiväunista vaunuissa ei ole pariin päivään tullut oikein mitään, vaan tyttö huutaa vaunuissa aivan hysteerisenä. Heti, kun ottaa syliin, huuto lakkaa. Näinä parina päivänä onkin käynyt nyt niin, että tyttö on nukahtanut tissille ja siinäpä sitten minäkin olen istuskellut tunnin pari sohvalla nukkuva lapsi sylissä. Ja kädestä pitää pitää kiinni. Turha sanoa, että mitään en ole saanut aikaiseksi kotitöiden suhteen. Olen kuitenkin ajatellut, että parempi, että nukkuu kuin huutaa. Mikä lie vaihe menossa, toivottavasti jokin ohimenevä. Alkaa itselläkin olla tötterö olo, kun ei ole päässyt ulos vaunuttelemaan.
Olemme mietiskelleet, että nämä unihommelit voivat nyt johtua kolmesta syystä: joko on jokin eroahdistusvaihe meneillään, tai sitten elämässä on ollut liikaa äksöniä viime aikoina tai sitten hampaita on tulossa. Kuolaa nimittäin tulee aika paljon...epäilen kyllä tuota hampaidentuloa. Täytyy nyt katsella ja odotella, että miten asiat kehittyy.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Turhakkeita
Vauvaperheen elämään kuuluu kaikenlaisten tarvikkeiden ja vempainten hankinta ja rahaa saa kyllä kulumaan jos jonkinmoiseen härpäkkeeseen. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko kaikki ihan tarpeellista ja osaa hankinnoista kannattaa myös lykätä siihen, kunnes näkee, tarvitseeko kaikkea. Meillä turhia hankintoja olivat seuraavat:
- kantoliina: tyttö ei vain suopunut siihen
- kestoliivinsuojukset: ei sitä maitoa niin paljon yli ole tullut, että näitä olisin tarvinnut. Lisäksi ovat paksua materiaalia, joten näkyvät paidan läpi.
- Amazonas koala riippumatto: ihan pienenä vauva nukkui tässä silloin tällöin, nykyään köllöttelee tosi harvoin. Käyttökertoihin nähden tosi kallis hankinta.
- tutteja 4 kpl: Yksikin olisi riittänyt, kun ei tuttia edes syö
- tuttipulloja 4 kpl: harvemmin tulee oltua pois kotoa ja kotona ollessa syö rintaa. Yksi tai kaksi olisi riittänyt.
- pinnasänky: tyttö nukkuu yöt meidän vieressä ja päikkärit nukkuu vaunuissa
- kestovaipat: ei niitä vain ole tullut käytettyä
- pinnasängyn pehmuste
- rintakumit
- vauvan kylpytuki
- vaatteita ja leluja nyt on muuten vain liikaa
maanantai 11. lokakuuta 2010
Syyllisyys
Kukaan ei kertonut, että vauvan saamisen myötä äidin elämään tulee myös uusi tuttavuus, joka eittämättä sinnittelee mukana koko loppuelämän. Syyllisyys. Äitihän voi tuntea syyllisyyttä melkeinpä mistä asiasta tahansa. Minä tunnen syyllisyyttä siitä, etten jaksa. Tunnen syyllisyyttä väsymyksestä. Siitä, että mies joutuu tekemään kaikki kotihommat. Siitä, että piha jää hoitamatta. Että en soita sisaruksilleni. Että en ehdi auttamaan äitiäni. Että joudumme antamaan lapselle korviketta, kun olen poissa. Että joudun välillä lähtemään vähäksi aikaa pois kotoa, että jaksaisin. Että annoin sairaalassa antaa lapsellemme korviketta. Että annoin sairaalassa lapsen kahdeksi yöksi hoitajille, jotta saisin nukuttua. Että käytin raskausaikana kosmetiikkaa, joka on voinut vahingoittaa lastani. Että annan lapselleni leluja, joissa voi olla ftalaatteja. Että en käytä vauvallani kestovaippoja...Lista on loputon. Syvä huokaus.
maanantai 4. lokakuuta 2010
4 kk kohdalla helpottaa? Nope!
Uni, uni uni....siinä se on meidän perheen koetinkivi.
Meinasin jo viime viikolla kirjoittaa, että kyllä se nyt 4 kk kohdalla tuntuu helpottavan. Kaikki oli niin epätodellisen helppoa.
Viime viikolla näes vauvan unet tulivat niin ihanan helposti, ja kestivät kauan. Vaikka jouduinkin olemaan koko ajan sisällä ulkovaatteet päällä, valmiustilassa vaunun hytkyttelyyn. Sain jopa tehtyä ruokaa ja sain syödäkin sen rauhassa. Luksusta.
Arvasin, että hyvät unenlahjat johtuvat vauvelin pienestä flunssasta, mutta silti salaa toivoin, että josko typykkä olisi nyt vihdoin oppinut nukkumaan kunnon päiväunia. Parhaimmillaan uni tuli 4 minuutissa vaunuja hytkyttelemällä. Mutta ei, se oli liian hyvää ollakseen totta.
Nyt olemme palanneet takaisin normaliin päivänjärjestykseen, tai ainakin melkein. Unille mennnään kamalan huudon saattelemana, ja kun nukutaan, nukutaan vain reilut 30 minuuttia. Ainakin päivän ensimmäiset ja viimeiset päiväunet. Ne keskimmäiset unet saattavat vielä kestää parikin tuntia. Kohta nekin varmaan lyhenevät taas puoleen tuntiin.
Kun viime viikolla vauveli nukahti tyytyväisenä suoraan vaunuihin ilman sylissä hytkyttelyä, nyt pitää näköjään taas käveleskellä ympäri pihaa joku tovi ennen kuin uskaltaa vaunuihin kokeilla. Ja vaunujahan pitää hytkyttää ja veivata ihan kunnolla, eikä mitään pientä sievää liikettä, tai itku yltyy. Lisäksi mukaan laitoin nyt unirievun, jota on pidetty joka paikassa mukana, ajattelin, että jos se toisi turvaa. Voiko kyse olla jonkin sortin eroahdistuksesta, mene ja tiedä.
Näinpä se näköjään menee, että vauvanhoito helpottaa aina ehkä viikoksi, ja sitten sama vanha (tai jokin uusi) helvetti jatkuu taas. Joskus tuntuu, että tämä äitiys on pelkkää räpiköimistä katastrofista toiseen.
Meinasin jo viime viikolla kirjoittaa, että kyllä se nyt 4 kk kohdalla tuntuu helpottavan. Kaikki oli niin epätodellisen helppoa.
Viime viikolla näes vauvan unet tulivat niin ihanan helposti, ja kestivät kauan. Vaikka jouduinkin olemaan koko ajan sisällä ulkovaatteet päällä, valmiustilassa vaunun hytkyttelyyn. Sain jopa tehtyä ruokaa ja sain syödäkin sen rauhassa. Luksusta.
Arvasin, että hyvät unenlahjat johtuvat vauvelin pienestä flunssasta, mutta silti salaa toivoin, että josko typykkä olisi nyt vihdoin oppinut nukkumaan kunnon päiväunia. Parhaimmillaan uni tuli 4 minuutissa vaunuja hytkyttelemällä. Mutta ei, se oli liian hyvää ollakseen totta.
Nyt olemme palanneet takaisin normaliin päivänjärjestykseen, tai ainakin melkein. Unille mennnään kamalan huudon saattelemana, ja kun nukutaan, nukutaan vain reilut 30 minuuttia. Ainakin päivän ensimmäiset ja viimeiset päiväunet. Ne keskimmäiset unet saattavat vielä kestää parikin tuntia. Kohta nekin varmaan lyhenevät taas puoleen tuntiin.
Kun viime viikolla vauveli nukahti tyytyväisenä suoraan vaunuihin ilman sylissä hytkyttelyä, nyt pitää näköjään taas käveleskellä ympäri pihaa joku tovi ennen kuin uskaltaa vaunuihin kokeilla. Ja vaunujahan pitää hytkyttää ja veivata ihan kunnolla, eikä mitään pientä sievää liikettä, tai itku yltyy. Lisäksi mukaan laitoin nyt unirievun, jota on pidetty joka paikassa mukana, ajattelin, että jos se toisi turvaa. Voiko kyse olla jonkin sortin eroahdistuksesta, mene ja tiedä.
Näinpä se näköjään menee, että vauvanhoito helpottaa aina ehkä viikoksi, ja sitten sama vanha (tai jokin uusi) helvetti jatkuu taas. Joskus tuntuu, että tämä äitiys on pelkkää räpiköimistä katastrofista toiseen.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Melusaastetta
Ennen vauvan tuloa en pahemmin kiinnittänyt ympärillämme olevaan äänimaailmaan. Nyt kun, vauvamme nukkuu vain ulkona, ja on äärimmäisen herkkäuninen, on kaikenlainen melusaaste ruvennut ärsyttämään yli kaiken. Me kun asumme sellaisella seudulla, että etupihalla ei voi lasta nukuttaa, koska tiellämme on paljon lapsia, jotka jostakin syystä haluavat leikkiä, mekastaa ja pelata sählyä juuri meidän talomme edessä. Lisäksi naapurien irrallaan juoksevat koirat ovat hasardeja.
Aiemmin takapihallamme pystyin vauvaa nukuttamaan, mitä nyt naapurien koirat välillä eksyivät sinnekin. Nyt kuitenkin naapuriimme on hankittu oikea helvetinkone, trampoliini. Sielläpä sitten koko kulmakunnan möllit mekastavat niin, että melu kuuluu varmasti kauas. Eihän siitä nukuttamisesta mitään tule semmoisessa metakassa.
Paremmin ei ole asiat mummulassakaan, sillä siellä kulkee pyörätie vieressä, ja kaiken maailman juoppolallit mekastavat kulkiessaan ellun kanoina baarista kotiin. Että pistää vihaksi. Kaikken eniten häiritsee ihmisten ajattelemattomuus, muista ihmisistä ei mitään väliä, kunhan saa itse möykätä ja mekastaa.
Tiedän, meidän olisi parasta muuttaa jonnekin korpeen, missä kukaan ei häiritse. Lottovoittoa odotellessa lienee kuitenkin parempi opettaa lapsemme nukkumaan myös sisätiloissa. Siinäpä onkin taas savotta.
Aiemmin takapihallamme pystyin vauvaa nukuttamaan, mitä nyt naapurien koirat välillä eksyivät sinnekin. Nyt kuitenkin naapuriimme on hankittu oikea helvetinkone, trampoliini. Sielläpä sitten koko kulmakunnan möllit mekastavat niin, että melu kuuluu varmasti kauas. Eihän siitä nukuttamisesta mitään tule semmoisessa metakassa.
Paremmin ei ole asiat mummulassakaan, sillä siellä kulkee pyörätie vieressä, ja kaiken maailman juoppolallit mekastavat kulkiessaan ellun kanoina baarista kotiin. Että pistää vihaksi. Kaikken eniten häiritsee ihmisten ajattelemattomuus, muista ihmisistä ei mitään väliä, kunhan saa itse möykätä ja mekastaa.
Tiedän, meidän olisi parasta muuttaa jonnekin korpeen, missä kukaan ei häiritse. Lottovoittoa odotellessa lienee kuitenkin parempi opettaa lapsemme nukkumaan myös sisätiloissa. Siinäpä onkin taas savotta.
lauantai 25. syyskuuta 2010
Ei aika mennyt koskaan palaa...
Vauvan saaminen muuttaa elämän niin monella tasolla. No, se muuttaa koko elämän. Entisessä elämässäni olin kova nukkumaan. Pystyin helposti nukkumaan kellon ympäri, ja viikonloppuisin heräsin yleensä noin 11 aikaan. Nykyisessä elämässäni olen yleensä jo yhdeksän aikaan aamulla vaunulenkillä, arkisin ja pyhinä. Enpä olisi koskaan uskonut. Samoin iltaa kohden yleensä piristyin ja saatoin valvoa yöllä kahteen saakka, joskus jopa tiskasin tiskejä puolen yön jälkeen. Nyt olen jo kymmenen aikaa illalla rättiväsynyt. Illan virkusta ja aamun torkusta on tullutkin aamun virkku ja illan torkku.
Luulen, että siinä vaiheessa, kun minun on taas mahdollista nukkua niin pitkään kuin haluan, en enää pysty nukkumaan kellon ympäri. Siinä vaiheessa rytmini lienee jo muuttunut niin, etten enää tarvitse niin paljoa untoa enkä edes pysty nukkumaan yhteentoista saakka.
Niinpä niin, ei aika mennyt koskaan palaa. Mutta ei se haittaa. Sillä elämä ennen vauvaa, oliko se edes elämää?
Luulen, että siinä vaiheessa, kun minun on taas mahdollista nukkua niin pitkään kuin haluan, en enää pysty nukkumaan kellon ympäri. Siinä vaiheessa rytmini lienee jo muuttunut niin, etten enää tarvitse niin paljoa untoa enkä edes pysty nukkumaan yhteentoista saakka.
Niinpä niin, ei aika mennyt koskaan palaa. Mutta ei se haittaa. Sillä elämä ennen vauvaa, oliko se edes elämää?
torstai 23. syyskuuta 2010
3 kk kohdalla helpottaa...yeah, right!
Kaikki aina sanovat, että kun vauva täyttää kolme kuukautta, kaikki alkaa helpottaa. Itkut loppuvat, mahavaivat loppuvat, ja kaikki on auvoisempaa. Keskustelimme tästä asiasta kaverini kanssa, jolla on jonkin verran vanhempi vauva kuin meillä, ja päädyimme siihen, että paskanmarjat se mitään helpota. Jos jokin asia helpottaakin, niin aina tulee uusia ongelmatilanteita, että ei kerkeä tulemaan tunnetta, että nyt tämä on helppoa. Meillä päivastoin tuntui kolmen kk:n kohdalla, että vaikeammaksi vain menee. Tai ensin tuntui helpottavan, mutta sitten meni taas vaikeaksi.
Tämä vauvanhoito on siitä jännää puuhaa, että välillä tulee niitä fiiliksiä, että nythän tämä alkaa sujua, ja olet vihdoin saanut vauvan rytmistä kiinni. Tätä ei kuitenkaan kestä kauaa, vaan vähän ajan kuluttua olet jälleen pihalla kuin lumiukko. Kaikkialla neuvotaan, että kannattaa luoda kunnon rytmi, jonka mukaan eletään, mutta kun vauvan luontainen rytmi tuntuu muuttuvan koko ajan. Jos joku hetki tietty rytmi passaakin, niin kohta on vauva itkemässä, että et kai sinä vaan meinaa minua nyt syöttää tai että ei suinkaan me nyt nukuta, vaan leikitään.
Meillä oli alkuviikko suoraan sanoen yhtä helvettiä. Minä olin tosi väsynyt ja hermot kireällä flunssan takia, ja vauvankin rytmit menivät siinä rytäkässä ihan sekaisin. Kamalaa huutoahan se oli. Tuntui oikeasti, että mitenkähän tästä vauva-ajasta selviää hengissä. Nyt olen jo parantumassa ja ollaan taas saatu omasta rytmistä kiinni. Tämän kaiken keskellä hoksasin, että vauvame ei enää halua nukkua päiväunia sisällä. Yhtenä päivänä yritin nukuttaa häntä tunnin verran sisällä, aivan kamalan huudon kera. Kaksi kertaa nukahti, mutta aina vain heräsi sitten. Luovutin lopulta, menimme syömään, ja siihen syliin sitten muistaakseni nukahti. Nyt olen nukuttanut kaikki päiväunet ulkona, ja hienosti on mennyt. Nukkuu jopa pitempään kuin pelkkiä puolituntisia, tosin joudun välillä käymään hytkyttelemässä vaunuja pitkänkin tovin, ennen kuin hän on taas syvässä unessa. Mietin vähän, että mitenkähän tuo talvella onnistuu pakkasissa, mutta mietitään sitä sitten. Ja ne unimieltymykset on varmaan ennen talven tuloa kerinneet jo monta kertaa muuttua.
Toinen juttu, minkä huomasin, että iltaiset maratonimetykset ovat tulleet tiensä päähän. Minä olen vaan yrittänyt syöttää lasta, ja kitinän ja thöpöttelyjen kanssa on saattanut mennä parikin tuntia, ennen kuin hän on rauhoittunut rinnalle syömään ja unta keräämään. Nyt vasta tajusin, että hän ei varmaan enää tarvitse illalla niin pitkää syömäsessiota, vaan taitaakin tarvita pienen leikkihetken ennen yösyöntiä...on tämä sellaista jatkuva opettelua tämä vauvanhoito.
Tämä vauvanhoito on siitä jännää puuhaa, että välillä tulee niitä fiiliksiä, että nythän tämä alkaa sujua, ja olet vihdoin saanut vauvan rytmistä kiinni. Tätä ei kuitenkaan kestä kauaa, vaan vähän ajan kuluttua olet jälleen pihalla kuin lumiukko. Kaikkialla neuvotaan, että kannattaa luoda kunnon rytmi, jonka mukaan eletään, mutta kun vauvan luontainen rytmi tuntuu muuttuvan koko ajan. Jos joku hetki tietty rytmi passaakin, niin kohta on vauva itkemässä, että et kai sinä vaan meinaa minua nyt syöttää tai että ei suinkaan me nyt nukuta, vaan leikitään.
Meillä oli alkuviikko suoraan sanoen yhtä helvettiä. Minä olin tosi väsynyt ja hermot kireällä flunssan takia, ja vauvankin rytmit menivät siinä rytäkässä ihan sekaisin. Kamalaa huutoahan se oli. Tuntui oikeasti, että mitenkähän tästä vauva-ajasta selviää hengissä. Nyt olen jo parantumassa ja ollaan taas saatu omasta rytmistä kiinni. Tämän kaiken keskellä hoksasin, että vauvame ei enää halua nukkua päiväunia sisällä. Yhtenä päivänä yritin nukuttaa häntä tunnin verran sisällä, aivan kamalan huudon kera. Kaksi kertaa nukahti, mutta aina vain heräsi sitten. Luovutin lopulta, menimme syömään, ja siihen syliin sitten muistaakseni nukahti. Nyt olen nukuttanut kaikki päiväunet ulkona, ja hienosti on mennyt. Nukkuu jopa pitempään kuin pelkkiä puolituntisia, tosin joudun välillä käymään hytkyttelemässä vaunuja pitkänkin tovin, ennen kuin hän on taas syvässä unessa. Mietin vähän, että mitenkähän tuo talvella onnistuu pakkasissa, mutta mietitään sitä sitten. Ja ne unimieltymykset on varmaan ennen talven tuloa kerinneet jo monta kertaa muuttua.
Toinen juttu, minkä huomasin, että iltaiset maratonimetykset ovat tulleet tiensä päähän. Minä olen vaan yrittänyt syöttää lasta, ja kitinän ja thöpöttelyjen kanssa on saattanut mennä parikin tuntia, ennen kuin hän on rauhoittunut rinnalle syömään ja unta keräämään. Nyt vasta tajusin, että hän ei varmaan enää tarvitse illalla niin pitkää syömäsessiota, vaan taitaakin tarvita pienen leikkihetken ennen yösyöntiä...on tämä sellaista jatkuva opettelua tämä vauvanhoito.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Flunssaa ja hääpäivän juhlintaa
Olen ollut puoli viikkoa flunssassa ja kuumeessakin. Onneksi mieheni pystyi ottamaan töistä vapaata ja hoitamaan enemmän tyttöämme. Olen nimittäin ollut ihan reporankana. Nyt sitten perheen pienimmälläkin nenu tuhisee, toivotavasti hänelle ei kovin pahaa flunssaa tule.
Yöt ovat edelleen olleet levottomia, nyt ollaan kokeiltu vaihteeksi unipussia. Kapaloon verrattuna ei eroa levottomuuteen. Paitsi, että typykkä nukkuu nyt kamalan leveästi. On ollut kyllä rankkaa, kun on ollut kipeänä eikä ole voinut nukkua kunnolla. Usein tyttö on vielä niin levoton, että joudun pitämään koko ajan kättä hänen päällään. Ja kitinä alkaa heti, jos vähänkin vaihdan asentoa. Yhtenä yönä koitettiin laittaa pinnasänkyyn nukkumaan, ei onnistunut...
Tänään oli 1. hääpäivämme. Suunnittelimme jossain vaiheessa, että menisimme kahdestaan ulos syömään, ja kakun tekoakin suunnittelin. No, käytännön toteutus oli, että söimme aamupalaksi munia ja pekonia ja pskastepullat. Mutta tuleehan noita hääpäiviä vielä. Tuntuu uskomattomalta, että vuosi sitten ei vielä tiedetty typykän tulosta mitään ja nyt 1. hääpäivää vietettiin jo kolmestaan. Maailman paras hääpäivälahja!
Yöt ovat edelleen olleet levottomia, nyt ollaan kokeiltu vaihteeksi unipussia. Kapaloon verrattuna ei eroa levottomuuteen. Paitsi, että typykkä nukkuu nyt kamalan leveästi. On ollut kyllä rankkaa, kun on ollut kipeänä eikä ole voinut nukkua kunnolla. Usein tyttö on vielä niin levoton, että joudun pitämään koko ajan kättä hänen päällään. Ja kitinä alkaa heti, jos vähänkin vaihdan asentoa. Yhtenä yönä koitettiin laittaa pinnasänkyyn nukkumaan, ei onnistunut...
Tänään oli 1. hääpäivämme. Suunnittelimme jossain vaiheessa, että menisimme kahdestaan ulos syömään, ja kakun tekoakin suunnittelin. No, käytännön toteutus oli, että söimme aamupalaksi munia ja pekonia ja pskastepullat. Mutta tuleehan noita hääpäiviä vielä. Tuntuu uskomattomalta, että vuosi sitten ei vielä tiedetty typykän tulosta mitään ja nyt 1. hääpäivää vietettiin jo kolmestaan. Maailman paras hääpäivälahja!
tiistai 14. syyskuuta 2010
Neuvolassa
Kävimme viime viikolla neuvolassa, ja käynnistä jäi vähän paha mieli. Tyttömme säikähti neuvolassa jotain, ja huusi kuin palosireeni koko ajan. Luulen, ettemme antaneet hänelle tarpeeksi aikaa ottaa tilannetta haltuun, vaan rupesimme heti neuvolaan saavuttuamme ottamaan häneltä vaatteita pois ja laitoimme heti hänet mittausta varten pöydälle.
No, hoitaja ei ollut meidän oma hoitajamme, ja ärsytti todella, kun tämä hoitaja kauhisteli niin lapsemme itkua ja säälitteli, että kuinka jaksamme noin itkevän vauvan kanssa. Vaikka selitimme, ettei hän normaalisti näin itke.
Lääkäri taas puhui potaskaa, ja sanoi, että nykyään suositellaan täysimetystä 4 kk. Kun sanoin, että aion täysimettää 6 kk, hän sanoi, että voihsn niinkin tehdä...aivan kuin olisi typerää täysimettää se 6 kk, joka on siis oikea suositus. Eipä siinä mitään, kun tietää, miten asiat ovat, mutta on myös sellaisia ihmisiä, jotka uskovat kritisoimatta terveydenhuoltohenkilöstön puheisiin. Kuten ystäväni, joka sanoi, että olisi halunnut jatkaa täysimetystä, mutta neuvolan kehoituksesta aloitti kiinteät vauvan ollessa 4 kk. Kyseinen ystäväni on vielä itsekin hoitoalslls, mutta ehkäpä juuri siksi uskoi hoitajan neuvon...?!
Neuvolakäynnin päätteeksi annettiin rokotukset, enkä ole koskaan nähnyt lastamme yhtä hysteerisenä. Aivan kamalaa katsottavaa. No, rokotusten seurauksena meillä kipuiltiin useampi päivä. Oli kuumetta, ilmavaivoja, itkuisuutta...kyllä pisti vihaksi, mutta jospa niillä vältettäisiin tulevat itkut.
Pari viikkoa sitten kirjoitin, että yöt ovat olleet rauhattomia. Sitä ne ovat edelleen, harmi kyllä. Aloitin tänään uudelleen Cuplatonit, sillä ilmavaivoja tuntuu olevan. Pidetään peukkuja pystyssä, jospa kohta taas nukuttaisiin hyvin.
No, hoitaja ei ollut meidän oma hoitajamme, ja ärsytti todella, kun tämä hoitaja kauhisteli niin lapsemme itkua ja säälitteli, että kuinka jaksamme noin itkevän vauvan kanssa. Vaikka selitimme, ettei hän normaalisti näin itke.
Lääkäri taas puhui potaskaa, ja sanoi, että nykyään suositellaan täysimetystä 4 kk. Kun sanoin, että aion täysimettää 6 kk, hän sanoi, että voihsn niinkin tehdä...aivan kuin olisi typerää täysimettää se 6 kk, joka on siis oikea suositus. Eipä siinä mitään, kun tietää, miten asiat ovat, mutta on myös sellaisia ihmisiä, jotka uskovat kritisoimatta terveydenhuoltohenkilöstön puheisiin. Kuten ystäväni, joka sanoi, että olisi halunnut jatkaa täysimetystä, mutta neuvolan kehoituksesta aloitti kiinteät vauvan ollessa 4 kk. Kyseinen ystäväni on vielä itsekin hoitoalslls, mutta ehkäpä juuri siksi uskoi hoitajan neuvon...?!
Neuvolakäynnin päätteeksi annettiin rokotukset, enkä ole koskaan nähnyt lastamme yhtä hysteerisenä. Aivan kamalaa katsottavaa. No, rokotusten seurauksena meillä kipuiltiin useampi päivä. Oli kuumetta, ilmavaivoja, itkuisuutta...kyllä pisti vihaksi, mutta jospa niillä vältettäisiin tulevat itkut.
Pari viikkoa sitten kirjoitin, että yöt ovat olleet rauhattomia. Sitä ne ovat edelleen, harmi kyllä. Aloitin tänään uudelleen Cuplatonit, sillä ilmavaivoja tuntuu olevan. Pidetään peukkuja pystyssä, jospa kohta taas nukuttaisiin hyvin.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Perhosen siivin - opas vuorovaikutustanssiin
Lainasin kirjastosta mielenkiintoisen kirjasen, Tuija Jouhkin kirjoittaman Perhosen siivin - opas vuorovaikutustanssiin. Kirjasessa esitellään vauvan kanssa tehtävä tanssi, jossa on muutama liike. Tanssi siis ei vie paljon aikaa, vain muutaman minuutin kahdesti päivässä.
"Vuorovaikutustanssi lähtee ajatuksesta, että vauvan liikkeet ja ajatus ovat yhtä. Vauvan liikkeet ovat vielä hapuilevia ja jäsentymättömiä, mutta toistuvalla liikesarjalla jäsennetään liikkeitä ja vauvan ajattelua. Opittuaan liikkeet vauva alkaa viedä aikuista tanssiin. Vuoropuhelu syntyy, kun aikuinen seuraa ja on vauvan vietävänä."
Tanssin voi aloittaa vauvan ollessa kaksikuukautinen, mutta me aloitimme vasta reilu viikko sitten vauvan ollessa kolmekuukautinen, koska en tiennyt aiemmin tästä tanssista. Vielä ei ole meidän vauva ruvennut johtamaan tanssia, mutta tanssi on silti mukava hetki meille molemmille.
Lisäys 4.10.2010: Vauvelimme otti jonkin aikaa sitten ohjat tanssissa. On mahtavaa seurata, miten hän nauttii tanssista ja leveä hymy tulee kasvoille, kun laitan peukalot hänen kämmeniinsä. Kovasti hän myös jokeltee tanssin aikana. Kerran hän kesken aamupesun otti käsistäni kiinni ja sittenhän me tanssittiin :) Suosittelen tanssia kaikille!
"Vuorovaikutustanssi lähtee ajatuksesta, että vauvan liikkeet ja ajatus ovat yhtä. Vauvan liikkeet ovat vielä hapuilevia ja jäsentymättömiä, mutta toistuvalla liikesarjalla jäsennetään liikkeitä ja vauvan ajattelua. Opittuaan liikkeet vauva alkaa viedä aikuista tanssiin. Vuoropuhelu syntyy, kun aikuinen seuraa ja on vauvan vietävänä."
Tanssin voi aloittaa vauvan ollessa kaksikuukautinen, mutta me aloitimme vasta reilu viikko sitten vauvan ollessa kolmekuukautinen, koska en tiennyt aiemmin tästä tanssista. Vielä ei ole meidän vauva ruvennut johtamaan tanssia, mutta tanssi on silti mukava hetki meille molemmille.
Lisäys 4.10.2010: Vauvelimme otti jonkin aikaa sitten ohjat tanssissa. On mahtavaa seurata, miten hän nauttii tanssista ja leveä hymy tulee kasvoille, kun laitan peukalot hänen kämmeniinsä. Kovasti hän myös jokeltee tanssin aikana. Kerran hän kesken aamupesun otti käsistäni kiinni ja sittenhän me tanssittiin :) Suosittelen tanssia kaikille!
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Unettomat päivät, valvotut yöt
Meillä on nyt kolme yötä nukuttu tosi huonosti. Päiväunetkaan eivät ole yhtään pidentyneet, joten luulisi lapsen olevan sippipoikki, äiti ainakin on. Luulen, että nyt on menossa tiheän imun kausi tai sitten typykkä ei saa tarpeeksi maitoa, koska maidontulo on kyllä vähentynyt, kun olen syöttänyt useamman kerran samasta rinnasta. Täytynee kokeilla nyt syöttää joka kerta eri rinnasta, jospa se auttaisi. Pakko ajatella niin, että tämä on vaan jotain väliaikaista hämminkiä, ei tätä valvomista muuten jaksa.
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Imetysneuvoja
Olen useasta paikasta lukenut ohjeen, jossa neuvotaan tarjoamaan rintaa vauvan joka itkuun. On myös sanottu, että itku on myöhäinen merkki nälästä ja että vauva tulee syöttää, ennen kuin nälkä yltyy itkuksi asti. Nyt kun vauvamme on kohta 3 kk, voin todeta, että luultavasti juuri noiden neuvojen noudattaminen on suistanut kotimme kaaokseen. En ole nimittäin erottanut eri itkuja, ja nälkäitkua on kuultu todella harvoin. Ehkä lapsemme runsas itkuisuus on johtunut siitä, että hänen tarpeisiinsa ei ole vastattu, vaan joka itkuun on tarjottu rintaa. Siitähän on seurannut vain lisää itkua sekä ilmavaivoja ja runsasta pulauttelua.
Tracy Hoggin kirjassa Opi kuuntelemaan vauvaasi kirjoitetaan osuvasti näin: "Mietipä sitä ja ajattele, mitä seurauksia on siitä, että äiti vastaa joka itkuun nostamalla pikkuisen imemään tai työntämällä tutin hänen suuhunsa. Se ei ainoastaan estä vauvaa puhumasta (sulkemalla sananmukaisesti hänen suunsa), vaan estää häntä pyytämästä apua. Se ei varmastikaan ole ollut tarkoitus. Jokainen itku on loppujen lopuksi vauvan pyyntö: "Tyydytä tarpeeni." Et varmastikaan tuki puolisosi suuta, kun hän sanoo:"Minua väsyttää." Vauvan kuitenkin vaiennamme sen sijaan, että pysähtyisimme hetkeksi kuuntelemaan, mitä hän yrittää viestiä. -- Jos vanhemmat eivät pysähdy todella kuuntelemaan eri itkuja eivätkä opettele, miten ne toisistaan eroavat, itkuista tuleekin kohta samanlaisia. -- Jos vauvan itkuihin ei reagoida ollenkaan tai jos joka itkuun vastataan antamalla ruokaa, vauva oppii, ettei ole väliä, miten hän itkee, lopputulos on kuitenkin aina sama. Lopulta vauva antaa periksi, ja kaikki hänen itkunsa alkavat kuulostaakin samalta."
Meillä on todellakin tilannetta helpottanut se, että olen lopettanut tissin tuputtamisen ja alkanut enemmän kuunnella vauvaa ja opetellut hänen eleitään. Apua on tuonut myös säännöllisen päivärytmin käyttöönotto, jossa olen soveltanut saman kirjan easy-rytmiä. Kirjoitan tuosta rytmiasiasta vielä myöhemmin.
Tracy Hoggin kirjassa Opi kuuntelemaan vauvaasi kirjoitetaan osuvasti näin: "Mietipä sitä ja ajattele, mitä seurauksia on siitä, että äiti vastaa joka itkuun nostamalla pikkuisen imemään tai työntämällä tutin hänen suuhunsa. Se ei ainoastaan estä vauvaa puhumasta (sulkemalla sananmukaisesti hänen suunsa), vaan estää häntä pyytämästä apua. Se ei varmastikaan ole ollut tarkoitus. Jokainen itku on loppujen lopuksi vauvan pyyntö: "Tyydytä tarpeeni." Et varmastikaan tuki puolisosi suuta, kun hän sanoo:"Minua väsyttää." Vauvan kuitenkin vaiennamme sen sijaan, että pysähtyisimme hetkeksi kuuntelemaan, mitä hän yrittää viestiä. -- Jos vanhemmat eivät pysähdy todella kuuntelemaan eri itkuja eivätkä opettele, miten ne toisistaan eroavat, itkuista tuleekin kohta samanlaisia. -- Jos vauvan itkuihin ei reagoida ollenkaan tai jos joka itkuun vastataan antamalla ruokaa, vauva oppii, ettei ole väliä, miten hän itkee, lopputulos on kuitenkin aina sama. Lopulta vauva antaa periksi, ja kaikki hänen itkunsa alkavat kuulostaakin samalta."
Meillä on todellakin tilannetta helpottanut se, että olen lopettanut tissin tuputtamisen ja alkanut enemmän kuunnella vauvaa ja opetellut hänen eleitään. Apua on tuonut myös säännöllisen päivärytmin käyttöönotto, jossa olen soveltanut saman kirjan easy-rytmiä. Kirjoitan tuosta rytmiasiasta vielä myöhemmin.
maanantai 23. elokuuta 2010
Raivokohtauksia ja kikka kolmosia
Aika monet kirjoitukseni näyttävät liittyvän vauvan nukkumiseen. No, se nukkuminen vain on meillä ongelmallista...lauantaina kävimme pitkän tauon jälkeen mummulassa. Yhdet päiväunet menivät hyvin, mutta toiset unet korvautuivat ihan hysteerisellä karjunnalla. Luulen, että vieras ympäristö, oudot tuoksut ja hölmyävä koira olivat vain liikaa...aikani yritin tyttöä rauhoitella, mutta lopulta käärin hänet kapaloon, johon rauhoittuikin vähäksi aikaa. Kovasti katseli outoa ympäristöä. Itku kuitenkin jatkui ja muuttui mielestäni nälkäitkuksi. Rupesin sitten imettämään ja tyttö nukahti yöunille. Olemme pitäneet juuri tästä syystä taukoa mummulakäynneistä, koska tyttöä ei millään saa siellä nukutettua, vaan hän huutaa hysteerisenä. Mietittiin kumminkin, että koitetaan käydä mummulassa edelleen joka viikko, jospa tyttö pikkuhiljaa tottuisi siihenkin ympäristöön. Ensi viikonlopulle suunnitelemamme mökkireissu päätettiin kuitenkin perua. Mökkeillään sitten ensi kesänä.
No, tänä aamuna tyttö heräsi kuudelta syömään. Oli selvästi vielä väsynyt, mutta maitoa tuli taas niin paljon, että itkuksi meni. Yritin hyssyttää tyttöä sylissä tskaisin uneen, mutta olin itsekin niin väsynyt, että en jaksanut niin aikaisin käveleskellä ympäri taloa. Koska tyttö ei nukahtanut, päätin laittaa hänet kapaloon ja menimme takaisin petiin. Tyttö ähisi ja puhisi ja pyöri, mutta laitoin käden hänen vatsansa päälle ja nukahdin. Ja kappas vaan, tyttökin nukahti. Nukuimme ehkä 45 minuuttia, mutta nukuimme kuitenkin. Että tämmöinen kikka kolmonen toimi tänään, tuskin toimii toista kertaa :)
No, tänä aamuna tyttö heräsi kuudelta syömään. Oli selvästi vielä väsynyt, mutta maitoa tuli taas niin paljon, että itkuksi meni. Yritin hyssyttää tyttöä sylissä tskaisin uneen, mutta olin itsekin niin väsynyt, että en jaksanut niin aikaisin käveleskellä ympäri taloa. Koska tyttö ei nukahtanut, päätin laittaa hänet kapaloon ja menimme takaisin petiin. Tyttö ähisi ja puhisi ja pyöri, mutta laitoin käden hänen vatsansa päälle ja nukahdin. Ja kappas vaan, tyttökin nukahti. Nukuimme ehkä 45 minuuttia, mutta nukuimme kuitenkin. Että tämmöinen kikka kolmonen toimi tänään, tuskin toimii toista kertaa :)
lauantai 21. elokuuta 2010
Syöt tai itket ja syöt
Otsikolla en viittaa syömään pakottamiseen vaan rintaraivareihin. Niistäkin meillä on kärsitty matkan varrella. Syöminen taitaa useimmiten ollakin nimenomaan itkun kanssa syömistä.
Minä olen niitä äitejä, jotka luulivat, että imetys on helppoa kuin heinänteko. Tissi suuhun vaan ja menoksi. Olin toki lukenyt imetysotteesta ja maidon riittävyydestä, mutta silti yllätys oli suuri, kun vauva rupesikin jossain vaiheessa itkemään rinnalla. Yhdessä vaiheessa vauva sai tosi kovia raivareita rinnalla, ja siinä vaiheessa äitikin jo itki. Pettymys oli suuri, kun tuntui, että eikö rinta kelpaa vauvalle. Huoli imetyksen jatkumisesta oli myös suuri. Välillä pullomaidon antaminen houkutti, mutta tiesin, että se vain pahentaisi asiaa. Vaikka vauvan paino nousi ja pissaa ja kakkaa tuli runsaasti, niin silti epäilin maidon riittävyyttä eikä asiaa auttanut anopin jankkaamiset, että riittääkö maito. Imuotekin tuntui olevan välillä väärä, ja sainkin siitä lisästressin aihetta, kun rupesin sitäkin tarkkailemaan.
Apua löysin Babyidean imetyspalstalta (www.babyidea.fi/palstat/index.php?23). Sain varmuuden siitä, että maitoa tulee liikaa. Välillä koetin syöttää samasta rinnasta useampaan kertaan, välillä vaihdoin rintaa itkun alkaessa. Itkuisuus helpottui ehkä vähän, mutta jossakin vaiheessa asia jotenkin unohtui. Vauva oli edelleen itkuinen, mutta luulin sen johtuvan milloin helteistä, milloin ilmavaivoista, milloin unenpuutteesta. Ehkä näin olikin, en tiedä. Joka tapauksessa, maitoa tuli niin paljon, että syödessä maito valskasi vauvan suupielestä pois. Mutta sitten tosiaan tuntui helpottavan.
Vauvan vatsavaivojen takia (johtuiko itkuisuus edes niistä, en tiedä) rupesin juomaan Vauvan ilo -teetä, jonka tiesin lisäävän maidoneritystä. Olen nyt lopettanut teen juonnin, sillä niinhän siinä kävi, että maitoa tulee nyt suihkuamalla. Vauva yskii ja kakoo rinnalla ja pulauttelee kamalasti. Olen nyt eilisestä lähtien syöttänyt samasta rinnasta useammalla syötöllä, lisäksi välillä puristelen liikamaitoja harsoon. Katsotaan, miten tilanne kehittyy.
Muuten, sain myös paljon apuja ja motivaatiota imetykseen Minni Niemelän Imetysoppaasta. Loistava kirja, suosittelen!
Minä olen niitä äitejä, jotka luulivat, että imetys on helppoa kuin heinänteko. Tissi suuhun vaan ja menoksi. Olin toki lukenyt imetysotteesta ja maidon riittävyydestä, mutta silti yllätys oli suuri, kun vauva rupesikin jossain vaiheessa itkemään rinnalla. Yhdessä vaiheessa vauva sai tosi kovia raivareita rinnalla, ja siinä vaiheessa äitikin jo itki. Pettymys oli suuri, kun tuntui, että eikö rinta kelpaa vauvalle. Huoli imetyksen jatkumisesta oli myös suuri. Välillä pullomaidon antaminen houkutti, mutta tiesin, että se vain pahentaisi asiaa. Vaikka vauvan paino nousi ja pissaa ja kakkaa tuli runsaasti, niin silti epäilin maidon riittävyyttä eikä asiaa auttanut anopin jankkaamiset, että riittääkö maito. Imuotekin tuntui olevan välillä väärä, ja sainkin siitä lisästressin aihetta, kun rupesin sitäkin tarkkailemaan.
Apua löysin Babyidean imetyspalstalta (www.babyidea.fi/palstat/index.php?23). Sain varmuuden siitä, että maitoa tulee liikaa. Välillä koetin syöttää samasta rinnasta useampaan kertaan, välillä vaihdoin rintaa itkun alkaessa. Itkuisuus helpottui ehkä vähän, mutta jossakin vaiheessa asia jotenkin unohtui. Vauva oli edelleen itkuinen, mutta luulin sen johtuvan milloin helteistä, milloin ilmavaivoista, milloin unenpuutteesta. Ehkä näin olikin, en tiedä. Joka tapauksessa, maitoa tuli niin paljon, että syödessä maito valskasi vauvan suupielestä pois. Mutta sitten tosiaan tuntui helpottavan.
Vauvan vatsavaivojen takia (johtuiko itkuisuus edes niistä, en tiedä) rupesin juomaan Vauvan ilo -teetä, jonka tiesin lisäävän maidoneritystä. Olen nyt lopettanut teen juonnin, sillä niinhän siinä kävi, että maitoa tulee nyt suihkuamalla. Vauva yskii ja kakoo rinnalla ja pulauttelee kamalasti. Olen nyt eilisestä lähtien syöttänyt samasta rinnasta useammalla syötöllä, lisäksi välillä puristelen liikamaitoja harsoon. Katsotaan, miten tilanne kehittyy.
Muuten, sain myös paljon apuja ja motivaatiota imetykseen Minni Niemelän Imetysoppaasta. Loistava kirja, suosittelen!
perjantai 20. elokuuta 2010
Life is good
Tänään on ollut todella hyvä päivä. Kultamuru nukkui viime yönä peräti 8 tuntia putkeen ja syönnin jälkeen vielä 1,5 tuntia...no, edellispäivän päiväunet jäivät tavallistakin vähäisemmiksi. Tämän lisäksi ihana mieheni oli varannut minulle ajan kokovartalohierontaan ja intialaiseen päänhierontaan. Sain rentoutua hieronnassa 2,5 tuntia...tämän jälkeen kestää taas itkujakin hieman paremmin. Life is good indeed.
torstai 19. elokuuta 2010
7 minuutin unet
Meidän typykkä se on sellainen epeli, ettei niin millään suostuisi nukkumaan päiväunia, ei ainakaan vaunuissa. Eilen nukutin tyttöä tunnin ja verran ja tein sen virheen, että erehdyin siirtämään tytön vaunuihin. Tuloksena oli 7 minuutin päiväunet. Nyt tälle voi jo nauraa, mutta eilen ei naurattanut yhtään.
maanantai 16. elokuuta 2010
Rankkoja päiviä
Viime päivät ovat olleet rankkoja, sillä typykkä ei ole oikein millään nukkunut päiväunia. Nukuttaminen on kestänyt kauan ja heräilee vaunuissa eikä lenkilläkään pysy unessa ja sitten on pitänyt kanniskella lasta loppumatka sylissä, kun ei muuten ole rauhoittunut- Äitikin on ollut ärtyisä ja itkuinen. Päätin nyt lopettaa stressaamisen ja rauhoittaa tilanteen joksikin aikaa. Antaa lapsosen nukkua sylissä, en edes yritä laittaa vaunuihin. Sovimme mieheni kannsa, että hän hoitaa lasta tunnin iltaisin, jotta saan omia hommia tehtyä, kuten käytyä lenkillä ja suihkussa. Jospa ne vaunut taas jossain vaiheessa kelpaavat.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Edistysaskeleita ja takapakkia
Tällä viikolla olemme kokeneet sekä edistysaskeleita että ottaneet takapakkia. Sain ensimmäistä kertaa nukutettua typykän kokonaan vaunuissa, ilman että ensiksi olisin nukuttanut syliin. Tämä onnistui kuitenkin vain yhden kerran. Lisäksi olen saanut typykän siirrettyä rinnalta vaunuihin päiväunille, jossa eka kerran nukkui 2 tuntia, toisella kerralla tunnin ja kolmannella kerralla puoli tuntia. Näiden kokeilujen jälkeen olen antanut nukkua sylissä, kun olen ollut niin väsynyt...ensi viikolla kokeillaan uudestaan.
Takapakkia on otettu siten, että nykyään useimmiten vaunuja pitää hytkytellä koko ajan. Jos lopettaa hytkyttämisen, tyttö herää. Samoiten en ole saanut nyt kovinkaan usein nukutettua edes vaunuihin. Unet ovat menneet heti itkuksi, kun olen siirtänyt tytön vaunuihin. Noin viiden kerran jälkeen olen antanut tytön lopulta nukkua sylissä. Hyvä uutinen toki on se, että tytön saa nyt uudelleen hyssytettyä uneen heräämisen jälkeen, jolloin unta saattaa kertyä jopa 1,5 tuntia.
Nyt olemme ottaneet unirievun käyttöön, saa nähdä onko siitä apua.
Uusi viikko ja uudet kujeet edessä...
Takapakkia on otettu siten, että nykyään useimmiten vaunuja pitää hytkytellä koko ajan. Jos lopettaa hytkyttämisen, tyttö herää. Samoiten en ole saanut nyt kovinkaan usein nukutettua edes vaunuihin. Unet ovat menneet heti itkuksi, kun olen siirtänyt tytön vaunuihin. Noin viiden kerran jälkeen olen antanut tytön lopulta nukkua sylissä. Hyvä uutinen toki on se, että tytön saa nyt uudelleen hyssytettyä uneen heräämisen jälkeen, jolloin unta saattaa kertyä jopa 1,5 tuntia.
Nyt olemme ottaneet unirievun käyttöön, saa nähdä onko siitä apua.
Uusi viikko ja uudet kujeet edessä...
lauantai 7. elokuuta 2010
Koliikkia?
Kävimme tänään 2-kuukautisneuvolassa ja tyttömme päätti antaa neuvolantädille näytteen itkustansa. Valittelimme myös sitä, kun tyttö ei nuku päiväunia ja harmittelin, että en osaa tulkita vauvan eri itkutyyppejä. Neuvolantäti sanoikin, että itku kuulostaa koliikki-itkun tyyppiseltä ja arveli myös, että typykkä ei saa vatsavaivojen takia nukuttua ja että koliikki-itkun takia onkin vaikea arvioioda, mitä vauva milloinkin itkee. Suositteli kokeilemaan vyöhyketerapiaa ja vauvahierontaa. Maitohapot ja Cuplaton meillä onkin jo käytössä. Täytyy nyt miettiä, että josko kokeilisi sitä vyöhyketerapiaa. Oli kuitenkin huojentavaa kuulla, että sinällään kaikki on kunnossa ja tyttö kasvaa hyvin.
perjantai 6. elokuuta 2010
Nukkumisen sietämätön vaikeus, osa 2
Vaikka yöllä meillä nukutaankin tosi hyvin, päiväunet ovat toinen juttu. Alussa vauva nukkuin missä vain eikä pahemmin heräillyt siirtelystä. Yleensä tyttö nukahti rinnalle ja nukkui pitkiä pätkiä. Näin jälkikäteen ajateltuna ensimmäiset pari viikkoa olivatkin ihanan helppoa aikaa, vaikka silloin yllätti se, että vauva tuntui asuvan rinnalla. Se tuntui raskaalta. No, mikään ei tunnu minusta niin raskaalta kuin se, että vauvaa ei millään saa nukkumaan päiväunia, vaikka hän olisi kuinka väsynyt tahansa. Siitähän seuraa se, että päivät ja illat ovat täynnä itkua.
Aluksi itkut ajoittuivat iltaan ja me jo pelkäsimme illan tuloa, että milloin se rumba taas alkaa. Vähitellen itkut kuitenkin lisääntyivät niin, että nyt "parhaimpina" päivinä itketään aamusta asti. Ja meidän tytön itku kun ei ole mitään vienoa valitusta vaan huutoa ja karjumista.
Alkuaikoina tyttö nukkui oikeastaan vain sylisssä.Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että typykkää on todella vaikea saada päivällä nukkumaan, vaikka hän on selvästi väsynyt ja kun nukahtaa, nukkuu puolen tunnin - tunnin pätkissä. Syliin saattaa nukahtaa pitkän hyssyttelyn jälkeen, ja herää heti, jos yrittää siirtää muualle. Yleensä sylissä nukkuu sen puoli tuntia, jonka jälkeen hamuaa rinnalle.
Viikko sitten sain typykän ensi kertaa nukahtamaan muualle kuin syliin, nimittäin vaunuihin. Vaunuihin saan nyt nukahtamaan hänet kerran tai kaksi päivässä ja vaunuissa nukutaan korkeintaan tunti. Pidempään ei nukuta vaikka oltaisiin ulkona tai kävelemässä. Vaunuja pitää vielä keinutella aina vähän väliä, kun tyttö meinaa herätä. Yhtenä päivänä olin ilmeisesti aika paljon keinutellut vaunuja, kun jatkoin keinuttamista vaikka tyttö oli jo isänsä sylissä...
Parhaiten vauva nukahtaa syliin imetyksen jälkeen. Yleensä silloin saattaa nukkua kaksi-neljä tuntia välillä syöden puolinukuksissa. En silloin lähde häntä siirtelemään mihinkään, vaan saa nukkua sylissä, kun vihdoin nukkuu. Joka päivä tätä ei kuitenkaan tapahdu, ja noina iltoina äidinkin hermoja koetellaan.
Iltaisin meillä pidetään melkoisia huutokonsertteja. Silloin ei auta kantoliina, ei kehtokeinu, kapalo joskus harvoin rauhoittaa. Huoneen hämärtäminenkään ei auta. Hyssyttely ja lauleskelu joskus. Yleensä kävellään vain ympäri taloa lapsi sylissä ja ennen pitkää hän nukahtaa syliin. Sitten syödään pitkään ja sen jälkeen mennäänkin yöunille. Onneksi sentään yöt nukutaan hyvin. Koputetaan puuta.
Aluksi itkut ajoittuivat iltaan ja me jo pelkäsimme illan tuloa, että milloin se rumba taas alkaa. Vähitellen itkut kuitenkin lisääntyivät niin, että nyt "parhaimpina" päivinä itketään aamusta asti. Ja meidän tytön itku kun ei ole mitään vienoa valitusta vaan huutoa ja karjumista.
Alkuaikoina tyttö nukkui oikeastaan vain sylisssä.Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että typykkää on todella vaikea saada päivällä nukkumaan, vaikka hän on selvästi väsynyt ja kun nukahtaa, nukkuu puolen tunnin - tunnin pätkissä. Syliin saattaa nukahtaa pitkän hyssyttelyn jälkeen, ja herää heti, jos yrittää siirtää muualle. Yleensä sylissä nukkuu sen puoli tuntia, jonka jälkeen hamuaa rinnalle.
Viikko sitten sain typykän ensi kertaa nukahtamaan muualle kuin syliin, nimittäin vaunuihin. Vaunuihin saan nyt nukahtamaan hänet kerran tai kaksi päivässä ja vaunuissa nukutaan korkeintaan tunti. Pidempään ei nukuta vaikka oltaisiin ulkona tai kävelemässä. Vaunuja pitää vielä keinutella aina vähän väliä, kun tyttö meinaa herätä. Yhtenä päivänä olin ilmeisesti aika paljon keinutellut vaunuja, kun jatkoin keinuttamista vaikka tyttö oli jo isänsä sylissä...
Parhaiten vauva nukahtaa syliin imetyksen jälkeen. Yleensä silloin saattaa nukkua kaksi-neljä tuntia välillä syöden puolinukuksissa. En silloin lähde häntä siirtelemään mihinkään, vaan saa nukkua sylissä, kun vihdoin nukkuu. Joka päivä tätä ei kuitenkaan tapahdu, ja noina iltoina äidinkin hermoja koetellaan.
Iltaisin meillä pidetään melkoisia huutokonsertteja. Silloin ei auta kantoliina, ei kehtokeinu, kapalo joskus harvoin rauhoittaa. Huoneen hämärtäminenkään ei auta. Hyssyttely ja lauleskelu joskus. Yleensä kävellään vain ympäri taloa lapsi sylissä ja ennen pitkää hän nukahtaa syliin. Sitten syödään pitkään ja sen jälkeen mennäänkin yöunille. Onneksi sentään yöt nukutaan hyvin. Koputetaan puuta.
torstai 5. elokuuta 2010
Sweet, sweet dreams
Eilen meillä nukuttiin paljon.Yöllä nukuttiin yhteensä melkein yksitoista tuntia kahdella syötöllä (4 h 45 min + 3 h 20 min + 2 h 25 min). Päivälläkin nukuttiin ensin 1,5 tuntia välillä syöden ja illalla jopa viisi tuntia välillä syöden. Sitten piti jo herätellä tyttöä kun kello kävi kymmentä. Sitten olikin itkua tiedossa, jonka jälkeen syöntiä ja lopulta yöunille nukahdettiin 00.30. Kumma kyllä, pitkät unet eivät vaikuttaneet seuraavan yön uniin kovin pahasti, sillä nukuttua tuli noin 7 tuntia yhdellä syömisellä. Jännä vain, että meillä epänormaalista on tullut normaalia eli olemme jo tottuneet siihen, että tyttö ei nuku päivällä, joten heti tulee mieleen, että onkohan hän sairas, kun nukkuu...no, näin pitkät unet ovat kyllä harvinaista herkkua, joten pitäisi olla tyytyväinen, että edes joskus nukkuu päivälläkin.
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Elämän pieniä iloja
Vaikka tuoreen äidin elämässä on monia haasteita, niin päiviin mahtuu myös monia pieniä ilon ja onnen hetkiä. Minä olen löytänyt ilon aiheita seuraavista asioista:
- vauva nukkuu (koska meillä on vaikeuksia päiväunien kanssa, on aina mahtavaa, kun vauva vihdoin nukahtaa)
- vauva syö rintaa raivoamatta (maitoa tulee liikaa, joten välillä meillä on rintaraivareita)
- vauva kakkaa (alussa kakkasi noin 10 kertaa päivässä, nyt 1-3 kertaa päivässä. Jos vauva on pari päivää kakkaamatta, tulee jo huoli ja sitten, kun kakka tulee, siitä iloitaan :))
- vauva röyhtäilee ja piereksii (ettei tule mahakipuja)
- kun voi juoda teekupin rauhassa
- kun voi saunoa kiirehtimättä (harvinaista herkkua! Ja aina yksin, mies hoitaa sillä aikaa vauvaa)
- kun voi lukea lehden rauhassa
- kun pääsee suihkuun (rakastan kylpemistä, ja olen nyt luopnut ajatuksesta, että pääsisin aamulla suihkuun. Käynkin nyt illalla suihkussa miehen hoitaessa sillä aikaa usein itkuista tyttöä. Suihkukin tuo kaivattua omaa aikaa, vaikka onkin tympeä, jos tyttö itkeskelee sillä aikaa...)
- kun pääsee ulos (meillä meni kauan, että tyttö tottui vaunuihin ja illalla oli niin poikki, ettei jaksanut lähteä yksin ulos. Tämän kesän helteiden takia taisi mennä pari viikkoa etten käynyt yhtään ulkona...)
- kun mies tulee töistä ja minä saan hetken huokaista
- kun vauva hymyilee ja naureksii! (voiko mitään parempaa olla...)
maanantai 2. elokuuta 2010
Nukkumisen sietämätön vaikeus, osa 1
Perhepeti herättää äideissä suuria tunteita, ollaan joko voimakkaasti puolesta tai vastaan. Itselläni suhtautuminen asiaan oli raskausaikana neutraalia.ja ajattelin automaattisesti suuremmin pohtimatta, että lapsi nukkuu omassa sängyssään. Lapsemme painoi syntyessään vain 2,8 kiloa ja oli niin pienoinen, että laitoksella mieheni kanssa puhuimme, ettemme koskaan ikimaailmassa voisi nukkua samassa sängyssä noin pienen vauvan kanssa.
Toisin kuitenkin kävi. Jo heti ensimmäisenä yönä kotiuduttuamme vauva nukkui vieressämme. Hän ei yksinkertaisesti suostunut nukkumaan muualla. Vauva nukkua tuhisti tyytyväisenä vieressämme, mutta ensimmäisinä öinä äiti ei pahemmin nukkunut, kun pelkäsi tukahduttavansa vauvan. Sittemmin olen oppinut rentoutumaan ja saan nukuttua ihan hyvin. Toki uni on keveämpää kuin ennen, mutta eikös se ole kaikilla äideillä.
Meistä tuli ihan huomaamatta perhepedin kannattajia. Olen huomannut nukkuvani itse asiassa paremmin vauva vierelläni, sillä minun ei tarvitse kurotella erikseen pinnikseen, jos vauva yöllä ähisee tai vääntelehtii. Riittää, että avaan silmäni tarkistaakseni tilanteen ja tarvittaessa lasken käteni vauvan selän päälle rauhoittaakseni hänet. Lisäksi herään nopeammin vauvan nälkä-ähinöihin ja pääsen syöttämään häntä ennen kuin nälkä etenee itkun asteelle. Tosin sängyssä kyljellään syöttäminen ei minulla onnistu, joten nousemme aina ylös, ja menen toiseen huoneeseen imettämään.
Alussa yöt olivat melkoista rumbaa, kun tytöllä oli niin usein nälkä tai hän ähisi ja puhisi muuten vain niin paljon, ettemme tahtoneet saada nukuttua. Kokeilimme sitten kapaloimista, joka tuntuikin auttavat. Tyttö nukkuikin sitten jopa kolme tuntia yhteen menoon. Jossakin vaiheessa ähinät kuitenkin palasivat, ja lopetimme kapalon käytön. Ilman kapaloa typykkä halusi olla todella lähellä minua ja nukuimmekin useasti poski poskea vasten. Niin söpöä ja ihanaa kuin se olikin, niin äidin unet häiriintyivät taas. Sitten tyttö alkoikin heräillä öisin jopa puolen tunnin välein. Kokeilimme jälleen kapaloa ja avot, johan helpotti. Nykyään tyttö nukkuu jopa 5-6 tuntia yhteen menoon. Sitten syötän tyttöä noin tunteroisen, jonka jälkeen nukumme jälleen noin kaksi tuntia. Äitikin saa levättyä kunnolla eikä tarvitse enää itse päiväunia.
Kapalona olemme käyttäneet äitiyspakkauksen lakanaa. Meillä on myös Ruskovillan kapaloliina, mutta se on niin paksu, että ei kesällä oikein sovi. Joku päivä sitten kapaloliinamme oli pesussa ja käytimme yhden yön unipussia. Heti oli levottomampi yö, ja tyttö ähisi ja vääntelehti enemmän. Käytämme siis kapaloa niin kauan, kuin tyttö suostuu siinä nukkumaan. Ihana, ihana kapalo!
Niin, ja perhepdin eduista voi lukea täältä: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Toisin kuitenkin kävi. Jo heti ensimmäisenä yönä kotiuduttuamme vauva nukkui vieressämme. Hän ei yksinkertaisesti suostunut nukkumaan muualla. Vauva nukkua tuhisti tyytyväisenä vieressämme, mutta ensimmäisinä öinä äiti ei pahemmin nukkunut, kun pelkäsi tukahduttavansa vauvan. Sittemmin olen oppinut rentoutumaan ja saan nukuttua ihan hyvin. Toki uni on keveämpää kuin ennen, mutta eikös se ole kaikilla äideillä.
Meistä tuli ihan huomaamatta perhepedin kannattajia. Olen huomannut nukkuvani itse asiassa paremmin vauva vierelläni, sillä minun ei tarvitse kurotella erikseen pinnikseen, jos vauva yöllä ähisee tai vääntelehtii. Riittää, että avaan silmäni tarkistaakseni tilanteen ja tarvittaessa lasken käteni vauvan selän päälle rauhoittaakseni hänet. Lisäksi herään nopeammin vauvan nälkä-ähinöihin ja pääsen syöttämään häntä ennen kuin nälkä etenee itkun asteelle. Tosin sängyssä kyljellään syöttäminen ei minulla onnistu, joten nousemme aina ylös, ja menen toiseen huoneeseen imettämään.
Alussa yöt olivat melkoista rumbaa, kun tytöllä oli niin usein nälkä tai hän ähisi ja puhisi muuten vain niin paljon, ettemme tahtoneet saada nukuttua. Kokeilimme sitten kapaloimista, joka tuntuikin auttavat. Tyttö nukkuikin sitten jopa kolme tuntia yhteen menoon. Jossakin vaiheessa ähinät kuitenkin palasivat, ja lopetimme kapalon käytön. Ilman kapaloa typykkä halusi olla todella lähellä minua ja nukuimmekin useasti poski poskea vasten. Niin söpöä ja ihanaa kuin se olikin, niin äidin unet häiriintyivät taas. Sitten tyttö alkoikin heräillä öisin jopa puolen tunnin välein. Kokeilimme jälleen kapaloa ja avot, johan helpotti. Nykyään tyttö nukkuu jopa 5-6 tuntia yhteen menoon. Sitten syötän tyttöä noin tunteroisen, jonka jälkeen nukumme jälleen noin kaksi tuntia. Äitikin saa levättyä kunnolla eikä tarvitse enää itse päiväunia.
Kapalona olemme käyttäneet äitiyspakkauksen lakanaa. Meillä on myös Ruskovillan kapaloliina, mutta se on niin paksu, että ei kesällä oikein sovi. Joku päivä sitten kapaloliinamme oli pesussa ja käytimme yhden yön unipussia. Heti oli levottomampi yö, ja tyttö ähisi ja vääntelehti enemmän. Käytämme siis kapaloa niin kauan, kuin tyttö suostuu siinä nukkumaan. Ihana, ihana kapalo!
Niin, ja perhepdin eduista voi lukea täältä: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
lauantai 31. heinäkuuta 2010
Mitäs me nyt tehtäis?
Kun olimme asettuneet vauvan kanssa laitokselta kotiin, päivät täyttyivät imettämisestä. Kun vauva nukkui lyhyitä unipätkiään, minullakin oli vielä virtaa tehdä kotitöitä. Eräänä iltapäivänä, kun kaikki kotityöt oli tehty, istahdimme mieheni kanssa keittiön pöydän ääreen, ja istuimme hetken hiljaisuudessa. Mietimme, että mitäs nyt sitten tehtäisiin. Tuntui uskomattomalta, ettei ollut mitään tekemistä ja taisimme kumpikin ajatella, että tämä vauvanhoitohan on helppoa. Olemme jälkikäteen nauraneet itsellemme. Toista samanlaista hetkeä ei ole tullut.
torstai 29. heinäkuuta 2010
Minun työpäiväni
Pidin tässä kirjaa päivämme kulusta, kiireitä on ollut :) Mainittakoon, että kyseessä oli hyvä päivä, sillä tyttö nukkui "paljon" päivällä ja nukahti myös ensi kertaa muualle kuin syliin.
00.15. yöunet
05.30. syönti ja vaipanvaihto
07.00. unet jatkuu
09.00. syönti
09.20. unet sylissä
09.50. syönti ja torkkuilu
10.20. vaipanvaihto, aamupesu. seurustelua, jonka aikana äiti saa syötyä aamiaisen
11.00. itkua, hyssyttelyä
11.12. syönti
11.26. vaipanvaihto. seurustelua, jonka aikana äiti laittaa pyykit kuivumaan
11.40. itkua, hyssyttelyä
11.52. unet sylissä
12.25. syönti
12.38. unet sylissä, välillä syöntiä yht. 3 kertaa. Äiti netissä
13.50. syönti
14.04. unet sylissä, äiti netissä
14.25. Tytön siirto lattialle taljalle nukkumaan, äiti päästää kissan ulos, syö, käy suihkussa ja vaihtaa yövaatteet päivävaatteisiin sekä lukee osan päivän lehdestä
14.58. Tyttö herää ja rupeaa syömään
15.16. unet sylissä, välillä syöntiä
15.44. Tytön siirto lattialle, kissa sisään. Äiti syö välipalan ja lukee lehden loppuun sekä testailee sitteriä.
16.09. Äiti lepää sohvalla, tyttö nukkuu
16.11. ukkostaa, joten äiti ottaa töpselit pois
16.15. äiti lepää sohvalla ja puhuu puhelimessa, tyttö nukkuu
16.38. tyttö herää, kylpy, vaipanvaihto, äiti laittaa pyykit koneeseen
17.05. syönti
17.20. pulauttelua, iskän kanssa seurustelua, äitin käsivarsilla kulkemista
17.29. syönnin yrittelyä, itkua, hyssyttelyä sylissä, hyssyttelyä vaunuissa, torkut vaunuissa
18.03. syöntiä, itkua, hyssyttelyä, vaipanvaihto
18.41. iskä hyssyttelee, äiti syö, äiti hyssyttelee
19.13. unet sylissä
19.42. siirrytään sohvalle syömään
19.52. itkua, iskä hyssyttelee, äiti pumppaa maitoa. Vaipanvaihto
20.27. seurustelua ja ihmettelyä sitterissä
20.58. itkua, hyssyttelyä
21.30. unet sylissä
22.05. syönti
22.30. unet sylissä, välissä syöntiä
23.36. syöntiä
23.50. yöunille.
00.15. yöunet
05.30. syönti ja vaipanvaihto
07.00. unet jatkuu
09.00. syönti
09.20. unet sylissä
09.50. syönti ja torkkuilu
10.20. vaipanvaihto, aamupesu. seurustelua, jonka aikana äiti saa syötyä aamiaisen
11.00. itkua, hyssyttelyä
11.12. syönti
11.26. vaipanvaihto. seurustelua, jonka aikana äiti laittaa pyykit kuivumaan
11.40. itkua, hyssyttelyä
11.52. unet sylissä
12.25. syönti
12.38. unet sylissä, välillä syöntiä yht. 3 kertaa. Äiti netissä
13.50. syönti
14.04. unet sylissä, äiti netissä
14.25. Tytön siirto lattialle taljalle nukkumaan, äiti päästää kissan ulos, syö, käy suihkussa ja vaihtaa yövaatteet päivävaatteisiin sekä lukee osan päivän lehdestä
14.58. Tyttö herää ja rupeaa syömään
15.16. unet sylissä, välillä syöntiä
15.44. Tytön siirto lattialle, kissa sisään. Äiti syö välipalan ja lukee lehden loppuun sekä testailee sitteriä.
16.09. Äiti lepää sohvalla, tyttö nukkuu
16.11. ukkostaa, joten äiti ottaa töpselit pois
16.15. äiti lepää sohvalla ja puhuu puhelimessa, tyttö nukkuu
16.38. tyttö herää, kylpy, vaipanvaihto, äiti laittaa pyykit koneeseen
17.05. syönti
17.20. pulauttelua, iskän kanssa seurustelua, äitin käsivarsilla kulkemista
17.29. syönnin yrittelyä, itkua, hyssyttelyä sylissä, hyssyttelyä vaunuissa, torkut vaunuissa
18.03. syöntiä, itkua, hyssyttelyä, vaipanvaihto
18.41. iskä hyssyttelee, äiti syö, äiti hyssyttelee
19.13. unet sylissä
19.42. siirrytään sohvalle syömään
19.52. itkua, iskä hyssyttelee, äiti pumppaa maitoa. Vaipanvaihto
20.27. seurustelua ja ihmettelyä sitterissä
20.58. itkua, hyssyttelyä
21.30. unet sylissä
22.05. syönti
22.30. unet sylissä, välissä syöntiä
23.36. syöntiä
23.50. yöunille.
Blogin aloittelua
Päätin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen nyt kun lapseni on 8 viikon vanha. Harmi, etten ryhtynyt tähän aiemmin, mutta toisaalta eipä minulla olisi aiemmin ollut pahemmin aikaa tai jaksamistakaan kirjoitella. Aikaa ei ole nytkään liiaksi, mutta haluan silti jakaa kokemuksiani. Nämä kahdeksan viikkoa ovat olleet aika haastavia, ja paljon olen turvautunut nettiin ongelmanratkaisussa. Toivottavasti minunkin kokemukseni voivat auttaa jotakuta tuoretta äitiä tai isää. Itsellä kävi niin hyvä tuuri, että mieheni piti ensin isyysloman ja sen jälkeen kesäloman, joten nyt ollaan ensimmäistä viikkoa tytön kanssa kahdestaan kotona ihmettelemässä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
